Lumi on iloinen asia, paitsi talkkareille ja omakotitaloasujille...

Siis todella huikeat hanget! Nyt vaan tuntuu satavan jotain epämääräisen pistelevää; jään ja lumen sekoitusta. Sattuu kasvoihin kun tulee tuulen mukana. Nyt ois kommandopipo poikaa

Troikka ei oo puuhannut mitään, enkä miekään ole tehnyt muuta kuin leikkinyt vinkusiilin piilotusta... Sopivaa puuaa miun älykkyysosamäärälle.

Sen verran tein immeisten hommia, että kävin kaverilla iltakaffeilla ihan ilman koiria! Just valitin ettei ole mitään ihmiselämää ja heti nappas kaffekutsut ja toiset tulossa torstai-iltana... Tää viikkohan on ihan ihmismäinen viikko!?

Huomenna töitä kuuteen ja sitten heti yhteen kokoukseen. Jos kotiutuis joskus kahdeksalta niin sitten lenkille...

Keskiviikkona tarttee muistaa viikinkilotota. Siel on sen verran monta euroa jaossa, että on se yksi rivi laitettava vetämään. Jos sihhen nappaa niin koittaa eläkepäivät sillä sekunnilla.

Mutta enpä taida sen varaan uskaltaa ihan luottaa.

Ens sunnuntaina lähdetään Hörökorvan ja Kristiinan kanssa kohti Tamperetta. Mennään Roccon kanssa Missikisailemaan. Huvinsa kullakin......

Nyt alkaa pätkimään se vähäinenkin ajatus eli eikun vällyjen väliin ja unta kuulaan. On sitten aamulla taas niin pirteä....

että mihin hittoon hävisi valokuvat täältä miun aiemmasta kirjoituksesta??? Kuka ne vei tai laittoi lukkoon? Ja kenen luvalla....

Olkoon, ne näki ketkä ehti käydä ajoissa blogissa; muille sitten jäi vaan punaiset rastit ja ruudut....

Myö ollaan oltu ahkeria. Eilen käytiin Hörön kanssa moikkaamassa Topia ja Siiriä (tosin Hörö ootti autossa). Topilta vanhojen muistojen vuoks leikkasin kynnet. No hard feelings! Tervetulo riemu oli sitä luokkaa, että olin oikeasti tyytyväinen, että kyseessä oli Folkit eikä mitkään suuremmat koirat

Sitten mentiin Roccon kanssa lenkille. Nääs meillä oli rokotusjutska edessä ja loppupäivä menisi siis pelastusarmeijalle tai muulle hyvälle yhteisölle muttei lenkkeilylle/ reenimiselle.

Se on mukava omistaa tiukkaluonteinen vartioiva paimenkoira. Etenkin kun mennään tohtoorille. Höröllä alkaa polvet lyömään loukkua jo odotushuoneessa. Ja kun päästään otille niin sitten se tutina alkaa tosissaan. Herrä hyppää kyllä hoitopöydälle ja tököttää siinä paikoillaan mutta vapina on uskomaton.

Eilenkään Rocco ei edes tajunnut, että rokotettiin. Se vain istui ja tutisi pöydällä ja oli ylen hämmästynyt kun Sirkka kehui reippaaksi pojaksi. Pussasi kyllä poskelle muttei tajunnut lainkaan mikä oli jutun juoni....

Hartsa oli eilen Witsin kanssa lenkkeilemässä. Herra nykäs vähän herneitä nenään kun umpihangessa Witsi talloi herran karvoille! Mokomakin hienohelma! Sinänsä hupaisa koira; juoksi umpihangessa ihan omiin nimiin yhtään sinne yllyttämättä. Turkki oli nahkaa myöten aivan lumessa. Mutta eristää niin hyvin etttei lumi edes turkin päällä ja keskellä sulanut. Oli vähän paksun näköinen poika!

Tänään aamulla hakuiltiin Roccon kanssa. Otettiin tätä meitin murheenkryyniä eli rullan tuontia. Roccolla on ollut tapana pudottaa rulla liian aikaisin. Mutta tänään sekin toimi loistavasti. Yhden pikataipaleen jouduin miekii sen perässä vetämään näytölle. Tarttee miunkii ihan tosissaan alkaa reenimään taas juoksua...

Kohta olis tarkoitus lähteä Lihapullan eli Essun kanssa kahteen naiseen ulkoilemaan. Sapi nähdä mitä kivaa keksitään. Essun suurinta huvia on raivota venäläisille rekoille, joten voisimme ottaa sykkeen nostoa seiskatien varrella.....

Huomenna on päivä uus ja kahdet hakuharkat luvassa. Aamulla pääsee Pimpulat mukaan ja iltapvällä Hörökorva....

Tämä miun elämä on aika eläimellistä menoa. Vain harvoin tulee töiden lisäksi tehtyä mitään immeisten juttuja. Melkein kaikkeen tekemiseen ja olemiseen liittyy nämä nelijalkaiset riesatkin.....

Kiitos kaikkien reenattavien sain hommattua itselleni uuden harjoittelutietokoneen eli suomeksi sykemittarin. Nääs edellinen jäi Ranskaan vuos sitten...

Nyt mie oon leikkinyt sitten masiinalla oikeen aktiivisesti. Sykerajat on säädetty säädyllisiksi jne. Kalorinkuluts on seurannassa, juu!

Just tultiin Hörön kanssa lenkiltä ja tiirasin mitä tuli kulutettua niin johan on ihme: meitin pieni lenkki kulutti melkein tuhat kaloria! Se on niinku puoltoist viineriä! Jess!

Sitä mie vaan ihmettelen, että miksei se sitten vaa´assa näy? Liekö kuitennii tulee syötyä enemmän kuin kulutettua?

Suoritettiin siin Hörön kanssa umpihankijuoksua tai Rocco juoks ja mie kahlasin vauhdilla. Melkein tuli keuhkot pihalle mutta hauskaa oli. Sääkin oli soikein sopiva hölmöilyyn; hurjan tuulen mukana sataa lunta vaakatasossa. Ja oikeisiin kohtiin oli "puuterilunta" kasautunut yli puolen reiden. Sai siis tosissaan pohrata. Mitäs myö Tallinmäen Amundsenit ...

Huomenna taas olis tarkoitus lähteä rypemään lumessa, nythän sitä uutta tulee koko ajan lisää!

Millon viimeks oli näin loistavan luminen talvi? Nyt on pakko nauttia kun on ihan kuin "lapsuuden talvet"

Sisso! Picardiili on pedannut sängyn valmiiks; on otettu päiväpeitto pois, täkki on sievästi mytätty jalkopäähän ja tyynyt on Hörökorvan makuualustana. Onkohan tämä käsky käydä torkkumaan????

Siis sehän on vanhastaankin ollut selvää, että olen perusluonteeltani hieman laiska ja rutkasti mukavuudenhaluinen. Siksi olenkin kehittänyt itselleni ja kropalleni sopivan koiran ulkoilutusmuodon.

Tähän reseptiin tarvitaan yks yksinkertainen koira (mielellään Picardiili), aurattu pyörätie ja korkeat pientareet.

Otetaan koira naruun lähdetään lenkille ja pyörätielle päästyä annetaan koiralle ohjeet siirtyä lumivallin päälle kävelemään. Ainakin Picardiili oli kaulaa myöten hangessa ja pohraili ihan tosissaan.

Näin pystyy itse kulkemaan sivistyneesti hien tulematta pintaan pyörätiellä, eikä tarvitse välttämättä kymmentä kilsaa tallata. Tää on nyt sitte vähän Ameriikan malliin, nääs katsoi Victoria Stillwellin koulutus methodeita ja siellä oli korjausrempassa yks jenkkipariskunta neläjän Wemarin kanssa. Eivät oikein lenkittäneet rakkejaan ja sitten ihmettelivät mikseivät makaa kotona taljoina vaan pistävät huushollin ja toisensa remppaan??!! Sorry syrjähyppy, mutta oleellinen

Olemme nyt Picardiilin kanssa lenkkeilleet sivistyneesti; hää umpihangessa ja mie sipsutellut sileällä...

Eilen illalla säikytettiin tahattomasti yks toinen koiran kusettaja. Oltiin Hörön kanssa menossa kohti sivistynyttä lenkkipolkua kun isomman tien reunassa meni joku hoffi tms. kuskinsa kanssa. Hörö hyppi ja leikki ja riekkui niin kuin mielenköyhä narun päässä (tätä aina ennen kuin päästään paineenpurkuun umpihankeen ja sillä on lupa siihen). Eikös tämä toisen koiran kuski heittänyt tennarit ympäri ja karkuun meittii....

Myönnettäköön, että Höröstä lahtee karmiva ääni mutta jos omistaa koiran niin pitäis ehkä osata tunnistaa ison koiran leikkiääni ja aggreääni. Mutta saa meitä karkuunkin mennä: Suomi on vapaa maa!

Pimpulat oli tänään jäällä hakuharkoissa. Otettiin tuulihajoitteena ja oli rankkaa. Esterkin oli kaulaa myöten hangessa ja pitkä turkki vielä haittasi menoa. Hartsa meni pitemmillä koivillaan ketterämmin mutta oli täysin vakuuttunut ettei jäällä ollut kadonnut hlä vaan joku hirveän kauhean kamala. Ja sitä tietysti piti jo ajoissa alkaa haukkua. Reippaasti toimi kuitennii....

Olo on kuin  virtahevolla tai ainakin suu aukee samalla laajuudella; väsyttää tämä tervehenkinen ulkoilma elämä... Koko valoisa aika ulkona tuulessa ja tuiskussa piskien kanssa puuhaamassa. Ei oo ihme, että sosiaalinen elämä on pakkasen puolella.: nimittäin JOS vielä nyt tarttis lähteä jonnekin, olla sosiaalien yms. immeisten hommaa niin ei kyllä tulis mitään. Mie joko a) olisin vanha kärtty b) kuullun ymmärtäminen väsymyksen vuoksi miinuksella c) nukahtaisin istualleni....

Parempi siis otta rakki kainaloon ja jättää aivot narikkaan ja suprise, suprise: alkaa tuijottaa töllöä kunnes taju lähtee ..................

Tosin eilen aamulla liki liippas kun mentiin Pimpuloiden kanssa metsään lenkille... Onneksi oli kamera mukana muuten kaikki luulis "kalavaleeks".

Pimpuloita ei pakkanen haitannut, mie olin porukasta se, jota paleli. Piskit juoksi kuin mieltä vailla ja pitivät hauskaa. Mie lähinnä taapersin perässä ja yritin saada talvisia valkuvia koirista. Taas tarttis suurennuslasin, että näkis kumpi on kumpi Ester vai Harmi.

Rocco esiintyi pakkasessa mössa päässä. Sen suuren suuret korvat kun muuttuu pakkasella ihan sinisiks. Niin aina saa pelätä, että ne paleltuu. Onneksi Mummo jo vuosia sitten ompeli Hörökorvalle hatun. Ja onneksi Roccolla ei ole mitään hattua vastaan....

Muuten ollaan vietetty hiljaiseloa. Mitä nyt Roccon kanssa käyty välillä Elli jahdissa. Elli ollut kohta kuus vkoa kateissa. Näköhavaintoja on ollut vaan ei oo kukaan kiinni saanut...

Roccon anaalit taas alkoivat oirehtia, syynä lieneen kylmyys. Siis oltu liian kauan ulkosalla.... Ja taas sitä istutaan ammeessa kaks- kolme kertaa pvässä n. 10 min. kerrallaan. Kävin eilen ostamassa herralle hienon vaaleanpunaisen ammeen.

Onneksi Hörö on helppohoitoinen; ei tarvii kun sanoa, että kyytiin ja istu niin herra tönöttää ammeessa lämpöisessä vedessä niin kauan kun käsketään. Ilmiselvästi tekee myös hyvää. Ja ammeessa olon jälkeen saa sitten kuivatella ja riehua ympäri huushollin...

Tänään meillä on Mamma jokaiselle soolona-pvä. Mikä tarkoittaa sitä, että jokainen troikasta pääsee miun kanssa kahdestaan liikenteeseen... Roccon kanssa heitettiin jo lenkki, seuraavaksi lähtee Ester, joka saa lenkkiseurakseen ihanan mustan miehen tai exmiehen. Ja iltapvällä on sitten mein Hartsan vuoro.

Sitten onkin taas jo ilta ja eikun nukkumaan, että jaksaa mennä töihin tai sillee kun en voittant lotossakaan....

Mennyt taas vähän aikaa kun viimeksi päivitellyt blogia.... Sorry!

No kuulumisia sitten: Ostakaa joku vähän käytetty Pyramiiti narttu ja vielä vähemmän käytetty Picardiili uros; suorastaan kotiinkanto hinnalla....  Kotiin ei jää kuin Mummon kulta mein Hartsa, jolla joku tolkku edes joskus... Ei vaan; kyllä nää kaks hanua saa tänne jäädä, ei olis reilua ketään muuta niillä rasittaa...

Tästä tämä siis lähti; mie olen taas aloittanut painontarkkailun ja tein itselleni iltapalaksi kaksi "voikeipää": valkosipulituorejuustoa ja itse(Mummo)tehtyä punajuurisalaattia. Käänsin selkäni hetkeksi ja toinen leivistä oli kadonnut. Sivusilmällä näin kuin Ester luikahti olohuoneen puolelle. Hyökkäsin perään kuin savannin kissapeto ja sain Essun kiinni. Sen kun punajuurisalaatit tursuivat partakarvojen välistä, leuat olivat niin tiukasti kiinni ettei meinannut auki saada. Kun lopulta sain suun auki ja pelastettua osan leipää (osan Essu nieli vauhdissa), oli tietenkin punajuurisalaattia myös olohuoneen matolla.... Ja se kun on niin helposti puhdistettavissa tämä punajuuri...  

Jäi sentään toinen leipä, onneksi.

Hörö on ollut varsin riivattu kun olen tehnyt pitkää päivää ja hypännyt kokouksissa jne. jne. Eli herra ja hidalgo on joutunut leikkimään takapihalla Mummon kanssa tippaa tai hippaa.. Ei ole ollut ihan riittävästi liikuntaa Picardiilille...

Tänään sitten lähdettiin oikein teholenkille: suuntana umpihanki! Voi kiesus mikä vauhti ja meteli kun herra irroitteli ihan tosissaan. Sen verran se on yksinkertainen ettei tarvitse kuin sanoa: käys kattoos! Ja taas mentiin umpihanki pölisten. Tätä se jaksaa tehdä vaikka maailman tappiin.

Kun lompsimme kotiinpäin tuli vastaan isäntänsä kanssa pikkukoira, joka rouskutti ihan raivona. Rocco meinas vastata mutta muisti, että siitä ei hyvä seuraa ja tyytyi vain äijäilemään rintarottingilla ja häntä kaarella... Pikkukoiran isäntä ei edes yrittänyt hiljentää omaa koiraansa!  Eikö nyt vois jotain tapoja pieneltäkin vaatia? Lähinnä isäntää näytti vaan naurattavan.

Hetken jo ajattelin, että päästän Roccon käskyn alta ja annan osallistua raivoamiseen ihan sydämensä pohjasta. Meinaan se on aika hulppea näky kun Picardiili loikkii ja karjuu... Olisiko setä sanonut, että miulla on sitten hirveän vihainen koira? Todennäköisesti, koska näiden imbesillien mielestä äänen volyymi = vihaisuuden määrä. Kun ei ymmärretä sitä omaa mussua niin ei sitä voi ymmärtää muitakaan koiria, voi voi!

Mie  vielä joskus lähden Roccon kanssa piruuttani lenkille sellai, että Roccolla on metallinen kuonokoppa päässä. Kuonokoppa yleensä saa aikaan flexin pikakelauksen, kadun toiselle puolelle siirtymisen ja sen ettei kukaan soittele poskea (tämä siis testattu jo Arttu vainaalla ja se oli sentään "vaan" collie eli viksu lassie). Ja sitten annan Rocoon tanssia koko kahden ja puolen metrin nahkahihnan verran zumbaa miun ympärillä.... Ja sen jälkeen voinkin vain  todeta, että olen vähintäänkin yhtä idiootti kuin nämä muut koiranomistajatkin. Onneksi täällä blogissa voipi turvallisesti uhota ja suunnitella kaikenlaisia epäkelpoja käyttäytymismalleja. Ilman, että täytyy sitten enää livenä niitä toteuttaa...

Mummon kulta mein Hartsa järjesti miulle korkeimman omatassuisesti tänään ihanan työpäivän. Hää aamulla hyppäs liito-oravana syliin kun tein lähtöä ja toinen etutassu osui kasvoihin poskeen ja siitä sitten ripeä liuku kaulalle. Arvatkaas mimmoinen naarmu miulla oli????? Vielä iltapäivällä näki mihin kynnet oli osuneet. No, olinpahan katu-uskottavampi töissä ja onneksi ei ollut lapsipotilaita ....

Tänään kaksi nelijalkaista tuttua koiraa siirtyi ajasta iäisyyteen

Toinen vanha gentleman, joka elämän kaaren tiedettiin olevan rajallinen. Mutta tekeekö se asiasta yhtään helpompaa??? Omistaja oli hienosti ajantasalla ja tarjosi vanhalle kamulleen sen viimeisen palveluksen tänään...

Toinen oli nuori neiti koira, elämänsä alussa mutta valitettavasti terveys ei antanut mahdollisuuksia jatkaa elämää. Tässäkin tapauksessa kaikki kunnia omistajalle! Vaikea ja raskas päätös mutta joskus se on tehtävä vuosia liian varhain...

No, toivottavastivanha pieni musta gentleman pääsi saattelmaan isoa mustavalkoista neitoa kohti Siriusta,,,, 

Mie olen niin toivoton näissä jutuissa.... Mie suren aina niin kauheasti näitä nelijalkaisia kamuja...  

Tämä tuli lähinnä mieleen kun näin telkkarista Gigantin mainoksen missä John Cleese esiintyy. "Kunnianarvoisa" Monty Python konkari mainoksessa.... Ken näkee niin katsokaan miekkosen silmiä; ei meinaan ole oikeesti asiassa mukana. Enkä kyllä olis minäkään....

Mutta ehdoton viikon kohokohta on uusi Grandiosa pizzamainos! Kukas muukaan siinä keekoilee kuin iki-ihanainen (heh-heh) Paula K.  Joka ihanan käheästi visertelee pizzaperjantaista.... Tuskin hällä muunlaisia enää onkaan... Siis anna miun kaikki kestää.... Jossei ko. pizzan myynti laske niin sitten immeiset on tosi omituisia. Miulla ainakin iski hirmuinen vastahanka. Johtuneeko siitä, että arvon daami ei ole koskaan kuulunut miun suosikkeihin....

Nämä laskevat "starat" tekisivät itselleen ja katsojille palveluksen kun poistuisivat kunniakkaasti estradilta eläkkeelle. Kaikessa hiljaisuudessa ja arvokkaasti. Nyt lähinnä jää säälinsekaiset fiilikset (ei tämän punahuulen tiimoilta mutta JC:n).

Kukin tavallaan. Ja älynsä antamalla kapasiteetilla......

Pakkanen on paukkunut iloisesti viikonlopun aikana. No, eipä haittaa meitin poppoota. Normisti ollaan riehuttu lenkillä ja Elli koiraa etsimässä.

Tänään heitin aamulenkin ensin Pimpuloiden kanssa. Pakkasta -26 mutta eipä joutaneet tassuja nostella. Kauhia meno päällä ja hihnat sekaisin  .Kun kotipihalle päästiin niin sitten se meno vasta alkoikin; huikea umpihankiralli. Ja lopulta sitten kahden koiran hyökkäys miun hihoihin.... Tietysti kunnon ääniefekteillä. Lopulta Hartsakin oli niin uuvahtanut, että heittäytyi hankeen selälleen. Tyytyväisenä kölli hangessa. No, pöljä mikä pöljä....

Sitten oli Hörön vuoro. VIRHE, VIRHE, VIRHE!

Nimittäin paineltiin rivakkaa tahtia, herralla oli kiire, niin kovin kiire vaan en tiedä mihin? Kun en viitsinyt tällä kertaa niuhottaa hyvästä hihnakäyttäytymisestä.... Hörö juoksi tasaista rinkiä meikäläistä ympäri ( pidin vaan hihnaa pään päällä niin pääsi poika juoksemaan). Välillä hää jäi jälkeen ja sitten tuli hyppyloikalla niskaan tai etutassut hartioille... Onneksi olen vähän vankempaa tekoa niin en ollut turvallani nietoksissa...

Lenkki heitettiin ja miulla hiki päässä... Huvittavaa sinänsä kun ei ollut edes hattua tai hanskoja mukana. Mutta ei palele kun tekee sivistyneen hihnalenkin Picardiilin kanssa.... Ja ilman suurempaa vauhdinpitoa oli syke ja verenpainekin mukavasti korkealla...

Meidän aaton vietto sujui todella rauhallisesti. Essukin, joka reagoi ilotulitukseen, otti köykäisesti. Eikä sitä oltu edes tropattu millään tavoin. Sällit on molemmat miesten tyyliin umpikuuroja silloin kun ei ole mitään mielenkiintoista ( tähän sopii hyvin ampuminen, ukkonen ilotulitus, tottis ).

Hörön kanssa käytiin lenkillä juuri kun Tallinmäellä oli "tilanne päällä" eli noin klo.20. Jäin tietysti suustani kiinni yhden naapurin kanssa ja hää nauroi Höröä oikeen tosissaan; herralla kun ei edes korva värähtänyt vaikka rytisi ja ryskyi ihan lähellä... No, Hörö on ollut aina samanlainen, eipä juuri hötkyile...

Essu ja Harmi ulkoilivat takapihalla. Tai oikeastaan Harmi ulkoili, Essun ei ollut pakko mennä ulos vaan meni tuo kuitenkin...

Emme nähneet vuoden- ja vuosikymmenen vaihtumista vaan seilailimme koko poppoo Höyhensaarilla ...

Kävinpäs vilkaisemassa karkurit sivuja. Taas on koiria kadonnut kun ovat säikähtäneet ilotulitusta. Eikö niitä penteleitä voi pitää kunnolla kiinni? Ja hätätapauksessa antaa vaikka tehdä tarpeensä sisälle jos ei kertakaikkiaan voi ulos viedä.

Vuosi vuoden jälkeen aina vain näitä tapahtuu... Syynäkö omistajien kädettömyys vai viina vai molemmat?  Paskajuttu on se, että koira on tässä yhtälössä se joka kärsii eniten....

Jos en olisi ollut ihan satavarma siitä, että Rocco ei reagoi ilotulitukseen niin arvatkaas viis kertaa olisinko vienyt sitä lenkille???? Ja miulla sentään riittää ruis ranteessa pitää rakki hanskassa...

Nyt on rajoitettu ilotulittamista ja ainkin meidän kulmakunnilla uutta järjestystä noudatettiin hienosti. Hyvä Tallinmäki!

Enää ei tarvita kuin "ajokortti" koiranostamiseen ja omistamiseen. Ja siihen pitää kuulua myös terveystarkastus maksa-arvojen ja huumeseulan kera.... Mitään varsinaista Mensan testiä ei voitane vaatia (nyt oma lehmä vahvasti ojassa: miekään en saisi pitää mitään koiraa jos siihen joku ÄO vaadittaisiin)

Toivottavasti kuitenkin edes suurinosa aattona kadonneista löytyy elävänä ja kunnossa.....