On sitten avattu. Ja ihan virallisesti.

Käytiin eilen Roccon kanssa luistelemassa Valkjärven jäällä. Aamuvarhaisella oli mentävä, että pakkanen piti jään vielä kovana. Löysin jopa hokkarit, jotka olin ostanut joskus markka-aikana. Ja ihan iskemättömiltä näyttivät...

Ei muuta kuin luistimet jalkaan, koira valjaisiin ja kumiliinaan ja jäälle. Olo oli kuin luisteluun opettelevalla mukulalla. Ryhti varsin kumara ja tasapaino heiluva...

Rocco innostui kuskaamaan aika vauhdilla pitkin jäätä, ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että jarrutus on hieman hankalaa... Hokkareilla kun täytyy toimia hieman toisin kuin kaunoluistimilla.

Vauhtia riitti kunnes tökkäsin luistimet karheaan kohtaan ja lensin polvilleni... Vasen lumpio edellä jäähän ja tietysti olin jo saanut ko. polveen osuman töissä  eli polvi oli jo valmiiksi kipeä ja ruhjeilla. No, tähtiä näkyi ainakin yhden linnunradan verran. Ja Rocco oli tietysti onnesta solmussa kun Mamma heittäytyi koiran tasolle jäähän. Varsinaisia kenguruloikkia ympärillä ja kielipusuja... Hyvä ettei jää sulanut kun sen verran lämmitti sielua ja sattui...

Kun saimme urheilusuorituksen loppuun, tuntui kuin joku olisi hakannut patukalla jalkapohjat sohjoksi. Kävely sujui tovin John Waynen malliin kun ei voinut askeltaa koko jalkaterällä...

Seuraavalla kerralla täytyy laittaa suojat polviin ja kyynärpäihin ja ehkä kypärä päähän. Mutta hauskaa oli, molemmilla!!!!!