Eilen reippaana likkana lähdin ottamaan röntgenkuvia sairaalalle. Ajelin Matolaatikolla parkkipaikalle ja poistuis sisätiloihin....

Iltapäivällä pois lähtiessäni liikuin vauhdilla kun on aina kiire, muka....

Hyppäsin Matolaatikkoon ja starttasin. Tai siis yritin startata. Matolaatikko ei inahtanutkaan. Mietin missä vika kunnes huomasin; valot jääneet päälle ja akku tyhjä.... Hetken mietin raivostunko kunnolla vai nauranko vaan hölmöilylleni.

No, valitsin viimeksi mainitun vaihtoehdon. Huumorintajuani kutkutti myös ajatus ihmisten ilmeisteä kun tallaan vesisateessa työvermeissäni kohti hammashoitolaa... Siviilit nääs jätin hoitolalle ja päälläni ei ollut kuin takki. Siinä sitten viipotin vähissä vaatteissa työmaata kohti.

Matkalla soitin Willelle, että missä hää on. Onneksi oli tulossa kaupunkiin päin ja sovittiin tärskyt hammashoitolalle. Hyppäsin kyytiin (olin jo vaihtanut siviilit päälle) ja eikun akkukauppaan...

Ostin uuden akun ja akku kainalossa takaisin sairaalan parkkiin. Saimme akun vaihdettua ja taas Matolaatikko toimii, ehkä jopa aiempaa ärhäkämmin ;)

Sellaista on hajamielisen elämä...