Jäin miettimään tuota aamuista kirjoitusta. Ihan vaan siltä kantilta, että tarvinneeko tässä edes hirveäasti ihmetellä jollei koira "menesty" tottispuolella?!

Meillä reenaaminen = yhdessä tekemistä ja mieluusti iloista sellaista. Jos tarkkuus joskus kärsii ja mie hihittelen niin so what? Etenemme hitaasti mutta varmasti, vaikken tiedä minne....

Liennekö mietteet peräisin vkonlopun tokokisojen katselemisesta? Siellä näki todella hienosti koulutettuja, liikkeet upeasti suorittavia koiria ja joilla tuntui vielä olevan ihan kivaakin. Mutta siitä huolimatta tuli välillä mieleen, onko se kuitenkaan kaiken vaivan ja hiulaamisen arvoista?

No, jos arvostaa pyttyä ja pokaalia sekä muutenkin menestystä niin ok. Ja onhan se maine mukava vaivanpalkka. Nimittäin koirakot ovat joutuneet jokusen tovin reenaamaan ja ihan tosissaan. Ilmaiseksi ei ole tullut yhtään mitään!

Kun itsellä ei ole tavoitteet kovin korkealla niin ei välttämättä ymmärrä tavoitteellisempien logiikkaa. Ja tavoitteiden tason mataluuden vuoksi on mahdollista antaa koiran myös luvalla joskus hölmöillä. Itse kun hölmöilee kuitenkin luvalla tai luvatta...

Pääasia on, että on hauskaa!!!!!