Perjantain vapaan vietin pääosin Roccon kanssa metsässä. Hörökorva esitti loistavaa kropan hallintaa riekkumalla hakkuuaukealla risujen seassa kompuroimatta, vaikka vauhtia oli n. 180 km/h. Hämmästyttävää...

Lauantaina oltin sivistymässä Vantaalla. Kävin Maneesijengin kanssa katsomassa PM-tokoja. Lauantaina kisasi 25 koirakkoa. Hieman kävi tylsäksi kun koirista 22 kpl oli bordercollieita, yks kultsu ja kaks kelpietä. Toki suoritukset oli hienoja mutta "yksirotuistuminen" vie enemmän kuin hieman mielenkiintoa... Valitettavasti!

Mielenkiintoinen rotukirjon kaventuma. Kuitenkin, joka maassa, alemmissa luokissa on rotuja edustettuina laidasta laitaan. Miksi eivät enää pärjää maajoukkuetasolla?? Onko ohjaajat tumpeloita vai koirat vai ihannoidaanko nyt liikaa sähäkkää työskentelyä? Olen aina kuvitellut, että kisoissa otetaan jonkun verran huomioon rodunomaisuus. Ei esim. Landseerista saa ikinä niin nopeaa kuin Bortsusta, vaikka tekisi työt puhtaasti. Ja sitten taas nopeista koirista; missä on Pyreneesit???? Pieniä nopeita ja ketteriä? Jos meinaan sähäkkyyttä arvostetaan.... Ehkä vika onkin narun isommassa päässä??!!

Pari koirakkoa sai miulta suuret plussapisteet (tosin ei tuomareilta ); koirat nimittäin seurasivat ilman tiukkaa tillityskontaktia. Kirsu samaan suuntaan kuin ohjaajan nenä. Voi että näytti hienolta!!! Yksi koira nimittäin näytti siltä, että menee niskat nurin kun seuraamisessa taivutti pään kohti taivasta... Ällöttävää! Ja siitä tulee sitten pisteitä kestokontaktista. Voi jumalan pyssyt ja puukuulat!

Sunnuntaina lähdin aamulla ysiltä Pimpuloiden kanssa hakumetsään. Ja lumimyräkkä alkoi. Reenattiin sisukkaasti.

Tyytyväisinä tulimme kotiin. Haukkasin vähän ruokaa ja sitten Roccon kanssa iltapäivällä lumimyrskyn keskelle reenaamaan.

Täytyy olla yksinkertainen, että viitsii rämpiä säässä kuin säässä pitkin metsiä koiran perässä.

Tosin enpä vaihtais mihinkään muuhun ... ;)