Rocco oli eilen koko päivän riehunut pihalla Mummon kanssa ja välillä yksinään. Syönyt lunta ja seisoskellut umpihangessa "kaulaansa myöten"ja seurauksena tietysti jonkin sortin kylmettyminen. Eikä tilannetta tietysti parantanut illan tottisreenit vesisateessa. Oltiin molemmat kuin uitettuja koiria.

Tyypilliseen maskuliiniseen tyyliin, Roccokin tietysti oli illalla TOSI kipeä. Ei ruoka maittanut, kunhan nyhjäsi sängyssä voipuneen näköisenä kaikki maailman murheet niskassaan... Ei auttanut, vaikka Mummo yritti syöttää herkkuja pala kerrallaan. Herra ylenkatsoi kaikkea ruokaa...

Roccosta näki, että vatsaa hieman kipristeli.  Ja loppujen lopuksi herra paneli kevythäkkiinsä tekemään selkeästi kuolemaa ;)  Häkin luukusta näkyi vain surullinen partainen naama. Säälikertoimet korkealla, ainakin Roccon mielestä.

Aamulla oli taas tilanne jo toinen; iloisesti loikkien takaisin umpihankeen riehumaan ja kun menin  komentamaan sisälle alkoi herra haastamaan leikkiin. Etupää lumihankeen ja pyrstö pystyyn; Mamma riehutaan vähän, jooko?!

Eli on se niin kauhiaa kun koira on NIIIIIN kipee.....