Perjantaina miun piti lähteä aamusella jäljelle mutta jälkireenit peruuntuivat enkä viitsinyt yksin jäljestellä... Jotain muuta oli keksittävä. Päivä ei varsinaisesti ollut kaunis; satoi vettä välillä vaakatasossa ja oli hirveä tuuli.

Mistä lie aivojen perukoilta putkahti "loistava" idea; ONGELLE! Ja eikun soittamaan Willelle, että lähdetkö mato-ongelle. Ja toinen yllytys hullu lähti.

Meitä kävi aika moni korkeanvedentiirailija katsomassa kun istua nökötimme kuin vanhat varikset melkein hirmumyskyssä rannalla onkivapoinemme. Saalis ei ollut varsinainen Pietarin kalansaalis; mie en saanut mitään ja Wille sai yhden ahvenen ja kaks särkeä, joista toisen varis varasti...

Vietimme pari tuntia kohoja tuijotellen... Sitten välillä kotiin ja lenkille koirien kanssa. Ja eikun iltasyönnille ongelle... Klo. 17.00 on jo aika pimeetä ja kun sääkin oli edelleen huonohko niin valoa ei sitten juuri ollut.

Menimme aamuiseen paikkaan ja eikun siimat veteen. Kohon näki taskulampun valossa, jos näki... Willen onkeen olin vaihtanut ns. kilpakohon ja paino oli liian suuri, joten koho ei pysynyt pinnalla! Oli enenmpi pilkkimistä kuin perusongintaa...

Viihdyimme pimeässä aina puoleen seitsemään minkä jälkeen luvutimme; ei ollut iltasyöntiä ei...

Siinä se perjantai vierähti.