Tarina alkaa aatonaatto illasta... Kolme pientä nälkäistä koiraa miettii mistä saa seuraavan aterian. Emäntä kun oli unohtannut ruoka-annoksesta sisäfileen ja kermajuuston... Yön pimetessä lauma nukahti.

Kunnes yön pimeinä tunteina satumaisen viettelevä tuoksu alkoi leijua huoneissa... Se viekoitteli ja kutsui laumaa kokoon keittiöön uunin eteen. Pienen pieni Picardi viritti serenadin jumalaiselle tuoksulle ja pian myös pienten paimenten duo liittyi kuoroon; Oodi Paistuvalle Kinkulle sai ensiesityksensä... Valitettavasti yleisö oli hieman turhan niuhottavaa; ei kuulunut Bravo ja Encore huutoja kuten olisi la Scalassa tai muualla sivistyneen maailman areenoilla kuulunut... Lähinnä kuului kipakka ääni joka kehotti , vähemmän sivistyneesti, sulkemaan sulonuottien vuoksen ja vetäytymään pieluksille maaten.

Monen monta kertaa yön aikana lauma kokoontui hiomaan esitystään uunin eteen. Ja yleisö kävi kerta toisensa jälkeen vain raivostuneemmaksi... Onneksi oli ehditty julistaa joulurauha myös eläimille; siis suuremmilta vahingoilta säästyttiin. Vaikka osa yleisöstä himoitsi koirannahkakintaita...

Kun kinkku oli otettu uunista, oli vapaaehtoisia vartijoita paikalla useita niin neli- kuin kaksijalkaisiakin.Jokainen sai pienen palan maistiaisia ja pitkä odotus varsinaiseen ruokailuun sai alkaa...