Olimme eilen Roccon, Essun ja Tiitun kanssa hakuilemassa metsässä. Tiitu on Esterin luottoreenari, nuori tytön tyllerö. Ja sopii Essulle kuin nenä päähän! Ester saa vähän toheltaa ja neiti saa koiran koulutuskokemusta. Eikä ihan helpoimmalla tavalla...

No, jokak tapauksessa. Ester pelitti yllättävän hyvin. Menin nimittäin itse ekaksi maalimieheksi ja Ester etsi kauhealla vauhdilla. Mutta ahneena tiesi ettei palkkaa tuler ennen kuin ohjaaja saapuu paikalle... Vilkuili olkansa yli Tiituun päin ja haukkua louskutti. Toinen ukko nousi hienosti. Parivaljakko teki hyvää työtä. Mutta kolmannella ukolla Essu alkoi sitten perinteisen rallin pitkin metsää... Tiitun auktoriteetti ei vielä riitä kunnon hallintaan, oten laitoin sitten Essun ruotuun (e i aina helppo homma edes meikäläiselle ) Ja niin nousi kolmaskin ukko...

Roccolla otettiin rullareeniä ja herra ja hidalgo menikin yllättävä hyvin. Hauskinta oli katsoa palkkojen syömisen jälkeen hempeä suukko maalimiehen poskelle. Rocco on varsinainen lelukoira; immeisistä oli hauskaa leperrellä ja kutitella Roccoa, että saivat herran kutistamaan korvansa (äärimmäisen mielihyvän ilmaisu)

Kun tultiin kotiin Wille tuli näyttämään Witsin kuvia; onpa hieno koira ja kuvaaja oli ollut todella hyvä! Laitettiin kuvia menemään uroksen omistajalle. Mutta Roccoa Wille katsoi hieman hitaasti;  toin Roccon sapuskat mutta herra kävi tyynen rauhallisesti nukkumaan kupin viereen.... Ei onnistu Ausseilta eikä Pyramiiteilta....

Herra kävi myöhemmin syömään kun varasti ensin nakin miun leivältä, sitten leivän ja lopulta mustikkakeiton jämät... Oli kiva seurata kun istuin tietokoneen ääressä eväät mukana ja suuri karvainen kuono ilmestyy sieraimet lepattaen eväiden luo. Vaivihkaa lähti nakki ja saalis vietiin miun sänkyyn syötäväksi. Kohta varas palasi ja sitten alkoi leivän nuuskuttelu.... Eikun reunasta kiinni ja sama kohtelu kuin nakille. Olin juonut mustikkakeittoa ja jättänyt kupin pohjalle vähän rosvoa varten. Ja eipä aikaakaan kun karvanaama ilmaantui huuliaan lipoen kupille. Nostin kupin lattialle ja Hörö nuoli sen puhtaaksi. Sen jälkeen hää saattoi mennä syömään nappulansa...

Jos olisin tiukkapipoisempi, en antaisi koiran pelehtiä näin. Mutta täytyy miunkii joku huvi saada. Koirien touhujen seuraaminen on kuin lintubongausta paitsi ettei tarvitse lähteä pois kotoa....