Olen tässä pitänyt koirsalaumalle kisaa siitä kuka on paras marjakaveri. Suvereeni voittaja on Harmi!!!!
Perustelut: kulkee mukana, touhuaa omiaan, ei häiritse marjastamista, pitää silmällä ympäristöä muttei ole liian reaktioherkkä.
Toiseksi sijoittui Rocco; kulkee mukana, mutta skannaa ympäristöä liian tarkasti. Tulee huomatuksi kaikki kimalaisesta karhuun; sii vähempikin riittäisi. Pitkästyessään makaa samalla mättäällä mistä yritän poimia marjoja.
Kolmanneksi sijottui Ester; ei kulje mukana vaan touhuaa puolen kilometrin säteellä omiaan, ei pidä silmällä ympäristöä ellei satu jotain todella mielenkiintoista kuten syötävää... Syö suoraan ämpäristä ellei pidä varaansa. Eikä piittaa metsän suurista kulkijoista (ainut laumani koira,joka lähtee jäljestämään karhunjälkiä ja jahtaa hirviä....)
Asiasta toiseen. Katsoin torstaina Teemalta sen sudesta koiraksi dokkarin toisen osan. Ällistyin kun siinä kerrottiin, että Jenkeissä vuosittain viis miljoonaa koiraa pistetään kiertoon/monttuun kun immeiset eivät ymmärrä minkälaisen otuksen ovat ottaneet. No, en arvosta jenkkejä muutenkaan mutta kuitenkin; aivan järjen köyhiä! Ja valitettavasti myö täällä Pohjolassa peesataan aika hyvin! Täälläkin immeiset ottavat ihanan ja hauskan näköisiä koiria tietämättä mitä ovat ottamassa. Mutta kun se on NIIIIIN söpö!
Nämä omat rotuni ovat älyttömän hupaisan näköisiä mutta tarttee ensin tietää mitä ulkonäön takana on. Paimenkoira mielletään melkein aina "helpoksi" koiraksi mutta eihän se niin mene....
Pyramiiti, kaikkien agiliteeraajien suuri suosikki kun tuli yks mualimanmestiskin, on kaikkea muuta kuin helppo rasti. Helpoksi sen tekee ainoastaan se, että se on kooltaan niin pieni ettei kykene aikuista ihmistä riepottelemaan pitkin poikin. Muuta helppoa siinä ei sitten olekaan...
Picardiili, kaikkien yksinkertaisten ja pikkukakkosimmeisten suosikki, helppohan se kun on niin söpökin. Mutta miksi sitten monelta tuomarilta kuulee, että ihastuttava rotu; oikeissa käsissä? Väärissä käsissä varmasti pommi kuten Pyramiitikin.
Enpä haluaisi kummastakaan omasta rodusta sellaista hittituotetta, että "kaikki" haluaisivat sellaisen. Ihan liikaa on jo ollut kodinvaihtajia näissä meidänkin pikkuympyröissä. Ja valitettavasti ihan monttuun saakka....
Sama tietysti pätee rotuun kun rotuun! Ihmiset eivät osaa olla rehellisiä itselleen koiraa valitessaan. Mutta kaikkien etu olisi jos pystyisi pitämään päänsä kylmänä, eikä menisi mentaliteetilla; kun mä haluun tollasen!
Kommentit