Kaakkolaisten kuuluisat maastokisat on taas lauantaina. En muista milloin olen itse osallistunut kisaajana ko. pvän tapahtumiin?!

Nyt on Harmin vuoro näyttää mitä osaa (heh-heh!). Onneksi Simonkadun kenttä on aidattu... Ja toivottavasti metsässä ei ole hirveästi hirvestäjiä. Saatetaan nostaa muuten turhan monta maalimiestä.

Mielenkiintoista kisaamisesta tekee se, että en oikein osaa ottaa kauhean vakavasti koko hommaa. Virallisiin kisoihin suhtaudun toki tietyllä vakavuudella. Eihän kukaan lähde pelleilemään ihan huvikseen. Mutta ei maailmani kaadu tai ainakaan ole tähän mennessä kaatunut epäonnistumisiin. Enkä ole koskaan kisannut muita kuin itseäni vastaan. Jokainen tehkööt omat kilpailusuorituksensa rauhassa. Olen iloinen kun joku menestyy ja tekee tuloksen. Jos se en ole minä niin so what? Ens kerralla paremmin.

Saa nähdä muuttuuko mieli jos joskus sitten niitä "huipputuloksia" tulee? Voihan se olla, että alkaa kunnianhimo puskea pintaan? Kuitenkin entisenä, muinaisena, jonkin sortin kilpaurheilijana kilpailuvietti väijyy pinnan alla. Jos sattuu niin, että todellisuus alkaa selkeästi hämärtyä niin pudottakaa äkkiä maanpinnalle, PLEASE!