Nämä synkät ja pimeät päivät vaikuttavat nelijalkaisiinkin; Rocco ei halua aamulla varhain herätä ja lähteä Mummolaan. Tänäänkin sai melkein kiskoa elukan ulos ja tietysti nostaa autoon kun pieni Picardi ei millään itse pääse...

Yöllä koirat liimautuvat kuin tarralappu kylkeen kiinni ja kun herätyskello soi niin äärimmäisen inhon ilmaukset raikuvat huushollissa.

Nyt kun Essulla on ollut juoksu niin pojat, etenkin Harmi, ovat olleet aivan sekopäitä. Harmi yrittää paremman puutteessa astua Roccoa ja kun se ei onnistu niin "sijaiskärsijäksi" joutuu nalle. Rocco suhtautuu onneksi Harmiin erittäin pitkämielisesti eikä anna rokkaavan karvapallon häiritä mielenrauhaansa. Se voi kävellä aivan rauhassa, vaikka Harmi roikku hetkuen takajalassa kiinni.

Otettinpas tässä tottista. Ihan kuin kumpikaan pojista ei olisi koskaan kuullutkaan käskyjä. Aivan ufoina tuijottelivat kun yritin saada sivulle tai seuraamaan. Roccoa ei kiinnostanut edes sen lempi motivointipatukka! Totesin, että ajatukset olivat karanneet korvien välistä takajalkojen väliin, eivätkä tod.näk. palaisi ennenkuin Essun juoksu on ohi...

Harmilla on kykyjä avustajakoiraksi; Mummolassa kun kännykkä soi alkaa Harmi ulvoa kuuluvalla äänellä, että vanhukset kuulisivat kännykän soivan! Kuullostaa tosi hauskalta...

Ester on nauttinut suunnattomasti Mummolassa oleilusta. Täyshoito, hyvää ruokaa ja riittävästi! Voiko pyreneesi muuta toivoa? Mummo lenkittää kahdesti päivässä ja Pappa pitää huolen lihashuollosta.  Saa nähdä haluaako Essu enää kotiin? Voi olla, että Mummolassa olisi hauskempaa...