Olin eilen illalla Roccon kanssa kentällä reenaamassa. Lunta oli melkein polveen saakka, joten mitään hirmu huimaa ei voitu tehdä. Varsinkin kun pikkupicardi sekoaa lumesta ja enemmän haluaa riehua kuin totella....

Otettiin vähän noutoa, mikä Roccosta oli äärest ihanaa; sai kaivaa ison kapulan umpihangesta, ravistaa lumet pois ja tuoda Mammalle hirmu loikin ja vielä sai palkaakin...

Seuraaminen oli tosi hauskan oloista; Rocco kyllä seurasi mutta ne loikat oli aika korkeita kun ei tietysti voinut kävellä kunnolla. Mutta piti paikkansa ja oli jutussa mukana.

Eteeenmeno pallo maalilla onnistui myös kun oli riittävästi matkaa ja syvää hankea ;)

Reenit kuittasi iloinen luoksetulo vai pitäisikö sanoa ratkiriemukas luoksetulo? Matkaa paljon ja taas sitä ihanaa umpihankea.

Picardin ominaisuudet tulevat todella hyvin esiin umpihangessa; loikat muuttuvat korkeiksi ja todella pitkiksi, vauhdin silti kärsimättä...

Picardeilla on myös yksi todella outo ominaisuus; hirveä hinku työntää pää umpihankeen tai vaihtoehtoisesti juosta "päin" lumipenkkaa, että koko koira uppoaa lapoja myöten nietokseen.... Tätä leikittiin sitten reenien jälkeen kotipihalla.

Nuoskalumi tarttui etujalkojen hapsuihin. Mutta onneksi on koulutettu koira : D. Ei tarvinnut kuin komentaa pesuhuoneen lämpimälle lattialle hetkeksi paikallemakuuseen ja lumet sulivat/irtosivat pois.

Jostain kummasta syystä ruokakin maistui hirveällä vauhdilla??? Ei ehtinyt herra paljon maistella mitä kupista löytyy...