Eli eilen illalla otettiin tokokisojen viimeistelyreenit. Ja menivät Estermäiseen tyyliin. Virtaa kuin keskiverto ydinvoimalassa mutta hieman huonommin hallittavissa. Tai ainakin toivon, ydinvoimaloitten virtasysteemien olevan hallinnassa paremmin....

Olen varmasti todella yksinkertainen kun viitisin lyödä päätäni Suomen honkaan ja reenata ns. tosimielellä koiraa, joka sopisi paremmin ehkä vieheeksi vinttikoirakisoihin...

Toisaalta, onhan se todella riemastuttavaa seurata koiraa, joka kerta kaikkiaan rakastaa touhuta ja aina täysillä... Mitäs siitä jos tarkkuus hieman kärsii? Pääasia on, että meillä molemmilla on hauskaa. En oikein jaksa ymmärtää verenmaku suussa tekemistä. Tavoitteita saa ja pitää olla mutta ei siitä saa tulla elämää suurempi asia. Kyseessä on kuitenkin harrastus, vaativa, mutta hauska sellainen...

Voip olla, että jos joskus Essun kanssa saataisiin ALO luokan ykköstulos niin tavoitteet kihahtais taivaisiin??!! Ja täytyy myös pelätä ettei sitten heittäydy ylpeeks (varsinkin kun ALO luokan ykköstulos on vielä aikaste vaatimatonta tekemistä, kaikkineen...). Saattaa vesisateella hukkua jos alkaa oikeen kulkee nenä pystyssä ja rintarottingilla, TOSI kouluttaja....

No, perjantain blogissa sitten kuuluu totuus.... Tai haluatteko lukea jo nyt? Tietty meni pieleen kun oli liian kuuma/kylmä/tuulista/tyyntä/aurinkoista/pilvistä/sateista. Biorytmit ei osunu kohdalleen, ihan väärin mentiin kehään, joku sanoi jotain, jonkun koira mulkaisi Esteriä vika paikassa, pikkulintu lensi kehän yli ja ufo laskeutui johonkin, kenttä oli huono, liikaa yleisöä/liian vähän yleisöä, just kun alettiin suorittamaan niin Kolsilassa ammui lehmä ja heti meni homma pieleen, mulla hiekkaa kengässä, paikallamakuussa Esterin alla hiekanjyvä, joka painoi ettei Essu voinut pysyä maassa....

Olkoon nämä alkupaloja... Perjantaina sitten viralliset kisaselitykset....