Eilen illalla näin pitkästä aikaa yhtä vanhaa koiraharrastajakaveria. Puhuttiin viimeiset kuulumiset ainakin viimeisen vuoden ajalta. Samalla pohdittiin koiraihmisten halua lokeroida ja leimata ihmisiä. Käyttö ja näyttö porukoihin. Tuntuu olevan osapuilleen "laitonta" harrastaa kumpaakin.

Kaiken kaikkiaan koiraporukoissa tuntuu perinteenä olevan jonkinlainen selkäänpuukottaminen. Jatkuvasti kuulee, että se sanoi sitä tai tätä. Ja tuskin koskaan kyse on mistään positiivisesta asiasta.... Näistä kolmannen tai neljännen osapuolen kautta tulevista ja leviävistä jutuista voi suoraan vähentää 97 % ja sitten miettiä mikä se juttu oikein alunperin oli.

Ja näistä näyttelykäynneistä. Keneltä se on pois jos juoksutan koiraani missikisoissa? Uskoakseni ainoastaan minun lompakkoni kevenee. Ja miten näyttelyt vaikuttavat käyttöpuoleen? Tieteellisesti on todistettu, että alkoholi tuhoaa aivoja mutta että näyttelykäynti tuhoaisi koiran käyttöominaisuudet. Kuka ryhtyisi tutkimaan??? Lopetan heti missikisoissa käynnit jos koirani nokka menee lopullisesti tukkeeseen siitä, että juostaan kehässä tai sen aivot rapistuvat niin, ettei se haku- tai jälkimetsässä enää osaa toimia :)

Samoin voisi termistöäkin hieman uudistaa; geeliturkilla tarkoitetaan missikisakoiraa mutta kuka helkkari enää on niin vanhanaikainen, että käyttää geeliä? Ehdotankin, että uusi missikisakoira termi olisikin hiuspuuteriturkki tai vahaturkki niin pysyttäis edes hieman muodissa mukana, eikö?

Eiköhän se ole jokaisen ihan ikioma asia mitä rakkeineen harrastaa. Turha arvottaa asioita liian tiukkoihin raameihin. Jos koirani ei olisi rotumääritelmän tai nykyihanteen mukainen niin hulluhan olisin, että maksaisin näyttelymaksuja. Ja jos taas en itse viitsisi reenailla ja koiranikin olisi vain lievästi motivoitavissa hommiin, niin miksi laukkaisin metsässä hyttysten syötävänä??

Jos annettais kaikkien kukkien kukkia ja touhuta omiaan ilman, että suuremmin puututaan mitä kukakin haluaa tehdä...