Perjantaina tein luvattoman testin; kokeilin kuinka kovaa Picardiili juoksee. Oltiin ensin metsässä riekkumassa melkein puoltoista tuntia ja suunniteltiin kotiinpäin lähtöä. Siinä sitten sain ajatuksen, että kuinkahan kovaa Hörö juoksee...

Ei muuta kuin tuumaasta toimeen ja hiljaisella tiellä laskin sen autosta ja komensin metsäänpäin juoksemaan. Toinen teki työtä käskettyä ja itse hyppäsin rattiin ja lähdin ajamaan karkuun. Melkein kolme km tultiin niin, että auton nopeusmittari näytti 50-55km/h ja Hörö pysyi saman matkan päässä. Kun hidastin vauhdin 40 km/h niin herra juoksi autonrinnalle ja katsoi minuun ilmeellä; hei mamma vieläkö mentäis!

Kurvasin kuitenkin tien sivuun, otin koiran kyytiin ja ajettiin kotiin. Kotona sitten hieroin herran ja hidalgon ettei vaan moisesta hulluttelusta tulisi lihakset kipeiksi. Herra nukkui autuaan unta illan....

Lauantai aamuna lähdin Hartsan kanssa Lansu reeneihin. Kylmää oli mutta reenit meni hyvin niin Lansuilta kuin Harmiltakin. Iltapvällä lähdin Roccon kanssa jäälle. Viima oli kova mutta ei se meitä haitannut. Rocco bongasi kaksi verkkojen laskijaa ja kävi pidättyväisen koiran tyyliin pussaamassa kylmän rauhallisesti kumpaakin. Onneksi toinen kalastajista oli puolituttu mutta hieman hävetti. Olisihan kyseessä voinut olla koiria pelkäävä tai allerginen ihminen ja ei tuo Hörö ole niitä maailman pienimpiä otuksia. Eli olisi heikkohermoista voinut hieman järkyttää kun isokieli pyyhkii pakkasessa pitkin kasvoja, etkä tiedä onko kyseessä oikeasti ystävällinen koira vai pehmittääkö se nuolemalla lihan ennen kuin puree...

Sunnuntai aamuna oltiin Essun kanssa hakuharkoissa. Vanha Rouva alkaa pehmetä; haastoi Oskun nuorta paimenta leikkimään jäällä. Siis meidän Ester, joka on aina ollut lievästi tiukkapipoinen otus! Hakuhommatkin sujuivat mainiosti ja taas harmittaa, että se on paukkuarka!!!

Iltapäivän hakuharkoissa Rocco yllätti. Ensimmäisen ukon se nosti mallikelpoisesti, toi rullan ja vei näytölle. Mutta toisella ukolla siltä petti järki, siis se oletettu sellainen. Oli käynyt maalimiehellä (joka oli Roccon bestis Wille; kun sillä on niin ihania narttuja) ja sen jälkeen esitettiin picardiilipömäri. Se juoksi satalasissa pitkin aluetta ilman järjenhiventäkään. Okei, olisi pitänyt olla sokea, jollei olisi huomannut, että onhan koira löydön tehnyt mutta ei sillä siinä kiireessä mistään rullaa ollut suussa. Annoin toisen juosta umpihangessa vauhdit pois ja otin sitten vasta uuden lähetyksen. Onneksi sitten homma toimi.

Ota picardiili ja tiedät, että kouluttaminen harmaannuttaa alta aikayksikön!