Eilen oli taas semmoinen aktiivipäivä; ensin töissä puoleen kuuteen, sitten kotiin ja Rocco kyytiin ja reenimään tottista, sekä lenkkeilemään.

Tottikset meni hienosti! Tosin uskon taas homman olleen hauskimmat kotivideot -kamaa kun porhalsimme kentällä kahteen pekkaan. Nääs olen löytänyt "viisasten kiven" Roccon reenimiseen (jälleen kerran); ensin pitää leikkiä ja hillua ja sitten tehdään hiukka hommia ja taas leikitään... Näin saa picardiilin vireen ja mielenkiinnon pysymään työtehtävissä.

Sivullisesta saattaa näyttää hieman huvittavalta kun menimme kentällä peräkanaa jahdaten vuoroon toisiamme. Varmasti kenellekään sivustakatsojalle ei olisi selvinnyt mikä on homman nimi  Mutta niin kuin aina koiran kanssa puuhatessa on parasta unohtaa ympäristönä kokonaan ja keskittyä vaan puuhaamaan omiaan. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Eli lyhykäisesti; jos et uskalla heittäytä olemaan "hullu"; älä osta koiraa!

Illalla sitten innostuin jumppaamaan pallon kanssa. Se meni vielä hyvin. Rocco linnottautui sänkyyn katselemaan mun Mamma pyöri kera pallon pitkin huonetta. Mutta vatsalihasliikkeet olivat Roccon järjelle aivan liikaa. Kun makasin selälläni yrittäen punnertaa vatsalihaksilla, tuli Rocco tuijottamaan kirsu miun nenässä kiinni mitä oikein puuhaan. Ilmiselvästi homma oli Roccon mielstä aivan loistava uusi leikki ja sitä piti sitten avustaa tuomalla pallo naamalle. Kun en kiinnittänyt huomiota palloon, herra asettautui vatsan päälle seisomaan, että heitä jo! Hieman tuli lisämomenttia omaan reeniin.

Joten päätin, että vatsalihakset on ihan turhat ja vaihdoin palloleikkiin....