Viime torstaina olo oli kovin pehmeä. Ei meinannut jaksaa mitään, joka paikkaa särki ja kolotti, nousi kuumeen tapainen. Ajattelin heti, että kun kutsuvat vanhaksi kotkaksi tai haahkaksi niin tietysti tämä pululunssa on iskenyt!

Torstaina otin neljän tunnin päiväunet Roccon kanssa, oli pari tuntia hereillä ja jatkoin 12 tunnin yöunilla. Perjantai meni sumussa sängynpohjalla maaten. Onneksi koirista kotona vain Rocco, joka jaksaa nukkua mamman kainalossa. Oli se vähän hämmentyneen näköinen kun ei lähdetty lenkille, eikä leikitty, oltiin vaan.

Lauantai koitti jo vähän selkeämmissä merkeissä. Jaksoi jo olla ns. yläasennossa ja iltapvän puolella käytiin Willen ja Roccon kanssa Robin Hoodissa. Ja sen reissun jälkeen olin taas valmis pataan pantavaksi.

Tänään oli ensimmäinen oikea päivä sitten torstain. Tosin hakuun en vielä lähtenyt. Ajattelin ,että paree huilata vielä. Wille kävi onneksi viihdytysjoukoissa ja toi Roccolle oman pesän, aivan huikean hienon rottinkituolin missä massiivinen pehmuste. Kelpaa picardiilin nyt loisia ikkunan ääressä ja torkkua vartiopaikallaan. Rocco omikin tuolin heti ja nyt se on paras paikka. Huvittavaa on seurata kun herra nukkuu vartopaikallaan autuaan unta ja ulkoa kuuluu ääniä; vartiomies SvenTuuva nousee parta pörhöllään tiirailemaan tilannetta ja valuu kuin veltto räkä takaisin pehmusteiden syvyyksiin...

Huomenna on uusi päivä niin kuin Scarlett O´Hara aikanaan sanoi ja aloitamme arkirutiinit lenkkien yms. merkeissä. Saa Roccokin hylätä uuden "parhaan kaverinsa" ja lähteä mamman kanssa sivakoimaan kohti uusia seikkailuja.