jos sattuis seuraavaks syntymään koirana. En nyt tarkoita oikeana koirana vaan humaaniaivoilla varustettuna koirana. Siis olisi kuin koira mutta aivot kuin ihmisellä, mutta ei pystyisi niitä käyttämään kuten ihminen.

Mikä mahtaisi olla pahin painajainen? Miun tuurilla syntyisin jonain pikku kääpiökoirana ja joutuisin jollekin sinkkuelämää "Barbie-nukelle" ns. tissinvälikoiraks, jota puettaisiin hienoihin hepeneisiin. Ja jota esiteltäisiin Yves Saint Laurentin puvun koristeena. Ruuaksi saisi hanhenmaksapalleroita yms. kohtuullisen ällöä... No, kostoksi tietysti voisi "merkkailla" satiinilakanat ja Biedermeier sohvan jalat ja pureskella muutamat Manolo Blahnikin kengät.

Toinen yhtä ikävä vaihtoehto olisi syntyä koiraksi, joka lojuisi navetan nurkalla ketjussa koko elämänsä. Saisi pimeinä talvi-iltoina pelätä, että susi tulee ja syö...

Tai entäpäs vaihtoehto; innokas harrastaja omistaja: tottista 10 kertaa päivässä ja puol vuotiaana pitäis jo osata kaikki temput niin tottiksessa, jäljellä, haussa, agilityssä ja suojelussa. Siinä olisi menoa ja meininkiä, stressitaso olisi lama-ajan pörssimeklarin luokkaa... Ja sitten omistaja ihmettelisi missä vika kun rakki ei toimi. Ja lisäisi reeniä, että olis kunto kohdillaan... Apua!!!!!!

Onneksi en ole koira (ainakaan toistaiseksi). Helpommalla pääsee kun on ihmiseksi syntynyt...