Sunnuntaina tuli todistetuksi ettei kunto ole ihan romuna. Olin narun päässä SLP:n erkkarissa Harjussa. Kunto kesti koiralla sekä ohjaajalla sen puolituntisen mikä kehässä oltiin. Sen verran oli adrenaliiniä veressä etten edes huomannut, että hihna hankasi rakkuloita ja hiertymiä vasempaan käteen. Tai sitten alkaa olla tuntopuutoksia??!!

Huvittavaa oli myös se ettei sunnuntaina lihaksissa tuntunut mitään mutta nyt on jäykkyyttä havaittavissa jaloissa eli jos näette John Waynen tavoin kävelevän henkilön niin mie se vaan olen...

Rocco riehui eilen Mummolan pihalla koko päivän ja oli illalla niin puhki ettei halunnut edes kunnon lenkille. Oli vaan narun päässä kuin karvainen onkimato... Oli loikkinut ja sukellellut hankeen, kaivanut lumipesiä katolta pudotettuun lumeen ja muutenkin käyttäytynyt kuin idiootti!

Harmi oli ollut menettää vähäisetkin hermonsa kun Rocco pääsi umpihangessa, nyt edesmenneessä, karkuun. Tai kun Harmi sai Roccon kiinni ja tämä keskittyi lumensyöntiin ja pikkuäijä ei saanut picardiilia liikkeelle vaikka näykki kintereisiin. Rocco ei kuulemma eväänsä väräyttänyt vaikka toinen roikkuu jalassa kiinni?!

No, Rocco on taas riehunut sen verran paljon, että on Minnalla hommaa saada takajakojen lihakset auki. Eipä lopu Minnalta työmaa...

Näin pakkasilla Hörön korvat tuppaavat muuttumaan sinisiksi, joten suunniteltiin Mummon kanssa ns. ravipuolelta tuttua hullunhuppua eli korvasuojaa. Mummo lupasi ommella toppakankaasta kauniit punaiset suojat Roccon pikkukorviin. Onpahan taas ihmisillä katsottavaa kun Hörökorva kulkee kauniin punaisessa toppatalvitakissaan punainen hullunhuppu päässä. Onneksi asutaan maalla!