Vieläkään en ole ehtinyt varsinaisesti lomailemaan. Olen painellut menemään kuin heikkopäinen hirvi. Yhä enemmän ihmetyttää miten ehtii töissä käydä?

Olen myös ihmeesti reipastunut, jopa yllättänyt itseni positiivisesti. Nimittäin tottista on tullut reenattua päivittäin. Ja mie kun olen aina sanonut, että se ei sitten ole miun laji! Ha-haa, nyt se on jopa siedettävää. Ja liekö pieni pakko myös aika hyvä moottori; meinaan tarteis saada uroot käyttis kuntoon ennen kuin siirtyvät veteraaniluokkaan.

Neit Esterin juoksu on aiheuttanut varsinaisen hulabaloon huushollissa. Etenkin Rocco on nyt loistanut kauniilla baritonillaan. Viime yönä läpi yön...

Juttu meni siis näin: olin kokouksessa "toist puolt etelä-Suomea" ja palailin Mummolaan puolen yön kinttaissa. Rocco oli pitänyt sitkeästi serenadia koko illan. Ei ollut syönyt, oli vaan laulanut kaihoisasti. Ja Vanhukset olivat aika ryytyneen oloisia, vaikka ymmärsivät pojan fiilikset. No, kävin nukkumaan verannalle Roccon kanssa. Herra yritti vielä lurittaa muutaman kauniin veisun mutta käskyllä:TURPA KIINNI NYT NUKUTAAN! Rocco hiljeni ja suostui jopa syömään. Herra oli hieman rauhaton muttei laulanut. Mie sitten seilasin Höyhensaarille ja nukuin makeasti koko yön. Aamulla Vanhukset ilmoittivat, että kukaan muu ei ole nukkunut silmän räpäystäkään kun herra ja hidalgo on pitänyt öistä laulantaa. Sinänsä huvittavaa kun mie en ole edes herännyt, vaikka Rocco on laulaa luikautellut osapuilleen korvan juuressa...

Roccon piti jäädä Mummolaan hoitoon päiväksi kun mie ja Wille lähdettiin katsomaan kummipoika Pakea. Mutta yleisön pyynnöstä jouduin ottamaan baritonin mukaan.

Pakesta on muuten sukeutunut vallan hurmaava pieni riiviö... Hämärästi muistan, että minulle kerrottiin sen olevan hieman ujo ja rauhallinen. Liekö ovat vaihtaneet pentua tässä välillä, koska tämä Pake ei ainakaan ole mitenkään päin ujo eikä etenkään kovin rauhallinen. Pihalla tuntui ämpäri saavan kyytiä, kuten myös vanha herra Mauno-basset...

Roccokin pääsi juoksemaan pihalla ja kyllä se nautti! Oli sileää lääniä juosta ja riittävästi pensaita, puita ja kukkapenkkejä merkattavaksi... Saattaapi viinimarjat olla hieman aromatisoituja...

"Kummin"lahjaksi sain nipun tarhatolppien jalkoja.. Eli rakkaat ystävät; kun puhelin pirahtaa voi olla, että nappaa tarhan teko talkoot. Siis varatkaa työhanskat ja leka käsille... Iloisena yllätyksenä Wille lupasi tehdä talkoolaisille ruokaa!

Vielä siis yksi viikko lomaa jäljellä...