Joopa joo! Ainaikuisestinälkäänkuolemaisillaan-Ester harrastaa aamuisin pientä paimennusta. Valitettavasti kohteena on mun nilkat, vaikka olen selittänyt etten ole lehmä-lammas tai mikään muukaan paimennettaviin kuuluva otus (toivottavasti Essu ei ole sitä mieltä, että Mamma on hanhi!).

Ester on niin tottunut siihen, että Mummo antaa ruokaa kun Mamma häipyy töihin eli paimennuksen voi alkaa hyvissä ajoin ennen seitsemää. Essu vahtii joka askelta ja pitää huolen siitä, että pysyy ns. painopiste alueella ja ohjaa oikeaan suuntaan ettei paimennettava karkaa... Muuten hyvä mutta nilkat aika tiukoilla kun se näppii akillesjänteestä!

Tiedän kyllä, että sen saa loppumaan kun jaksaa manata riittävän voimakkaasti. Naapuri ei ehkä Taklllinmäellä välitä kuunnella kauhean pontevaa käskyttämistä aamutuimaan... Ja sitä paitsi täytyyhän Essullakin jotain huvia olla, vaikka Mamman akillesjänteiden kustannuksella! Että suotta valitan; aktiviteettiahan se vaan on :)

Minna kävi eilen taas hieromassa Roccon missikisakuntoon. Ollan sitten hieno pari Roccon kanssa sunnuntaina; koira kulkee kuin kenraali ryhdikkäänä ja Mamma kuin kolikonkerääjä selkäköyryssä nenä maassa kun omaa ruotoa ei saa enää suoristettua... Meinaan meillä kyllä koiria hierotaan mutta omaan huoltoon ei tunnu aikaa löytyvän... Onneksi on Harmi kunana niin ihmiset voi kuvitella, että juttelen sille kun se on niin paljon Höröä pienempi...