Kävin Hörömöllin kanssa tänään jäljellä kun ei ollut liikaa lunta maassa ja pakkastakin vain n. -5.

Alku meni vähän hihhuloidessa ja aklimatisoitumisessa ; D mutta jahka selvittiin alkusäpinöistä niin jälki meni ihan hienosti esineen näyttöineen.

Hieman huolta aiheutti Mersumiehet, jotka olivat suden jäljillä; nääs kun meitin jälkialueella oli viime yönä käpsehtinyt sus siunaa. Olivat miehet etsimässä jälkiä mihin suuntaan hallava on matkalla, että tietävät uskaltaako päästää jäniskoiria jahtiin vai ei. Kuka hullu koiriaab syöttää susille, ihan syyttä suotta.

Mukavaa, että varoittivat.. Kiitos kaunis!

Iltapäivällä leikin Kokkisotaa Willen keittiössä; Wille oli hakuharkoissa jalainasin tietokonetta ja lupasin laittaa ruokaa. Nääs että hää pääsee suoraan ruokapöytään metsästä. No eihän tää neiti ollut kaupassa ehtinyt käydä, tietenkään... Ja miulle oli jätetty lappu ja muutama purkki säilykkeitä ja toivomus josko niistä saisi jotain syötävää. Eli purkki kanttarelleja, parsaa, nötköttiä. Hip hurraa!

Onneksi jääkaapista löytyi vähän lisäreserviä. Ja sain värkätyksi mukaellun lanttulaatikon, sipuli-creme fraiche-kanttarelli-perunat. ja uunisilakat parsapedillä. Tuntui maistuvan.... Tosin metsästä tultua voi syödä vaikka pieniä kiviä, joten sapuskan mausta ei syöminen hyvällä ruokahalulla vielä kerro mitään...

Niin sitä nötköttiä en laittanut; ei meinaan maistu, edes meitin koirille!