Tänään taas sellainen päivä, että ei sitten huvita mikään. Aamulla kävin pitämässä harkat raunioilla ja siellä fiilikset vähän kohos; kiitos poppoo! Oli mukava seurata ekakertalaisia puuhailemassa raunioilla.

Tuskin monellekaan rauniosta tulee SE juttu vaan eiköhän suurimman osan kanssa lähinnä harrastella uudella alueella. Sama tietysti pätee hakuunkin. Tuskin moni tietää mihin asti haluaa tai haluaako edes kisata. So what, yhdistyksen perustamisen yksi syy oli se, että saa myös harrastaa vailla minkään sortin kilpailu/koepakkoa.  Mutta ens viikonloppuna mennään taas puuhailemaan raunioradalle...

No tämä varsinainen angstin aihe; mikä halvattu saa ihmisen valehtelemaan itselleen tai ainakin puhumaan höpöjä vakavalla naamalla? Huomasin itse tässä vähätteleväni omia  juttujani; nyt siis puhun koirahommista. Aina kun joku kysyy mitä olen tehnyt niin vastaan enhän mie mitään... Kuitenkin, ....kele, hiulaan sitä inhoamaani tottistakin tämän tämän milloin yksin milloin jossakin porukassa. Tietty, onhan se parempi kun ei tunnusta tekevänsä mitään niin jos ei rakki pelitä kun on muita paikalla niin voin sanoa ettei kai se tee kun ei olla tehty... Vaikka pitäis sanoa, että olen sen verran pöljä etten ole kouluttanut koiraani oikein! Ei se rakin vika ole jos ei homma toimi. Tarttis vaan aina muistaa katsoa peiliin, ihan oikeasti.

Eli jos kuulette miun sanovan etten ole tehnyt yhtään mitään koirieni kanssa niin lasauttakaa turpiin! Kai sitä itsekin sitten joskus oppii, ainakin kun hampaat loppuu, että voipi sitä oikeasti tunnustaa tekevänsäkin jotakin.

Tietty aina välillä tulee sellainenkin fiilis, että vois jättää kaiken; omien rakkien reenaamisen, muitten reenaamisen ja ihan kaiken muun. Elelis vaan Maanääressä ja pitäis kivaa  oman lauman kanssa metsälenkeillä tai pihalla... Mutta valitettavasti sormet syyhyää liikaa päästä sotkeutumaan myös muiden reenaamiseen ettei se ainakaan ihan lähiaikoina onnistu...