Päivä meni töissä iloisesti askarrellen hampaiden parissa. Jännää puuhaa sinänsä ettei siihen tunnu kyllästyvän, vaikka jo virallisesti vuodesta  1992 on raapinut ja raastanut poloisten immeisten ikeniä....

Työpäivän jälkeen reippaasti fillaroiden kotiin ja kaffee tankkaus ja metsään. Tietysti just silloin alkoi satamaan. Onneksi vain vähän ja enämpi tihkun tyylistä. Mutta myö ei olla Roccon kanssa sokerista ja reippaina painelimme pöpelikköön... Pari tuntia vierähti taas iloisesti pitkin poikin metsää laukatessa. Siis kyseessä ei ole mikään järjenriemuvoitto. Lähinnä vain rentoa menoa minne nokka näyttää ja Picardiili vie...

Mutta nyt on taas sellainen olo, että on tullut tehdyksi riittämiin tälle päivälle. Lienee lupa hautautua vällyihin, laittaa aivot narikkaan ja keskittyä tuijottamaan telkkua....

Ehtiihän tuota riekkua taas huomenna, eikö?