Perjantaina kävin Roccon kanssa aamusella metsälenkillä ihan hihnassa. Oli Hörö satuttanut kyntensä torstain tottiksissa ja en  antanut herran vapaana kirmailla... Eipä yks kynsi näyttänyt kauheasti häiritsevän elämänmenoa...

 Kun pääsin kotiin päätin lähteä Hartsan kanssa pyöräilemään, että  sais herraalle parempaa takapotkua raviin ja muutenkin vähän kiinteytyshoitoa. Aloiteltiin varovaisesti, ajettiin auto metsäautotien reunaan ja siitä sitten semmoinen vitosen lenkki hyvällä pohjalla ja pelkällä ravilla. Toki ensin lämmiteltiin ja lopuksi jäähdyteltiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Hartsasta oli mukavaa; häntä tötteröllä herra ravasi fillarin vieressä ja askel pysyi tasaisena.

Metsästä kun tultiin lähdettiin Esterin kanssa reenimään tottista. Typy on nyt taas kehittänyt seuraamistaan ihan itse; hää koko kolmenkymmenenyhdeksän sentin korkuudella on liimautunut miun vasempaan sääreen. Hyvä ettei haittaa kävelemistä! Otettiin myös ruutuun menoa ja aina se pentele yritää ns. keittiönovesta sisään. Siis ei suoraan vaan viereiseltä sivulta... No, emme ole tokon voittajaluokkaan menossa joten who cares? Kunhan hauskaa on.

Harsa pääsi Essun mukaan reenilöihin seurakoiraks. Ja reeneistä jatkoimme Maanääreen pihahommiin. Pyramiitit eivät ole kovinkaan suuri apu............. Enemmänkin tiellä tai varastamassa työkaluja. Sittten otettiin päikkärit Maanääressä.

Ester on ovela; Harmi ehti lähemmäs miuta ja Ester tietysti kade. Mutta Essu nousi istumaan, alkoi tuijottaa ikkunasta ja murisi syvällä äänellä. Harmi loikkas nuin naton ohjus ikkunaan haukkumaan ja Ester sujahti miun kainaloon. Että urokset on tyhmiä!!!! Sama temppu toimii joka kerran.....

Illalla olin Maneesijengiläisten kanssa syömässä ja juoruttiin iltaan. Ja eimuuta kuin kotiin nukkumaan mahan viereen.

Lauantai aamuna oli Kaakkolaisatem maastokisat, epävirallisista epävirallisimmat. Pientä kokeen esiastetta maastossa niin haulla kuin jäljelläkin. Hartsa osallistui miun koirista hakuun, vaikka onkin oikeasti jälkikoira. Vartin herra juoksi pitikin aluetta käskyjen mukaan, näytti maalimiehet muttei ilmaissut (koiran olemuksesta ja ilmeestä näki, että ukolla ollaan vaan en puhu mitään). Mitäpä siitä?! Paras oli huomata, ettei sillä ainakaan kunto varttiin lopu.... Edes huonossa maastossa.

Willen Tossu oli miun kanssa jäljellä kun Wille ei itse oli jälkinaisia lainkaan. Tossun kanssa oikeastaan ekaa kertaa kunnolla jäljestettiin yhdessä. Kaikki kepit löytyi mutta mie hukkasin ite yhden; vetäsin komeet rynöt yhteen hakkuurisukkoon ja sieltähän ei keppiä enää löytynyt. Onneks ei ollut kutonen! Palailtiin viiden kepin kanssa autolle ja keppien palautukseen. Hyvin Töppeli jäljestää vähän on liikaa vauhtia miun makuun mutta muuten hyvinkin aktiivinen ja tarkka. Arikkahan Töppelin jäljelle on kouluttanut.

Palailtiin raunioradallae paistamaan makkaraa ja odottelemaan maaston tuloksia. Harmi sijoittui haussa viimeiseks, mikä ei ollut mitenkään ylläri ja Töppeli "isojen koirien" jäljellä ykköseks, mikä oli positiivine ylläri viidellä kepillä saavutettuna. Nyt sitten odotellaan tottiksia, jotka ovat 30.10 ja palkintojen jako pikkujouluissa 5.12.2009. Saapi nähdä nostaako Hartsa sijoitustaan tottiksessa ja putoaako Töppelin sijoitus tottiksessa (ei kyllä pitäis; sen verran tyylikästä työtä tekee kentällä)

Sitten eikun saunaan ja nukkumaan. Siis tarkoitus ei ollut nukkua mutta jostain ihme syystä Nukkumatti kumautti hiekkasäkillä päähän ja nukuin uskomattomat 12 tuntia. Siis aika paljon normia 5 h enemmän.

Tänä aamuna lähdettiin sitten Harmin kanssa taas metsään pyöräilemään. Tehtiin vähän pienempi lenkki mutta tiukemmalla tempolla (ravia siis kuitenkin). Sitten kotiin ja koiran vaihto.

Rocco autoon ja takaisin metsätielle. Siellä virittäessäni springeriä fillariin kuuntelin kun hirvijahti oli menossa. Ajoketju kulki vähän kauempana metsässä. Rocco oli siinä kaverina ihmettelmässä springeriä kun yht´äkkiä huomasin sen skannaavan jotain todella tarkasti. Vilkaisin ylös ja näin kun pickup pysähtyi isommalle hiekkatielle ja autosta laitettiin metsäkoira mikä lie jämpti tms. ulos. No tietäähän sen mihin koira lähtee kun toinen koira on vajaan parin sadan metrin päässä...

Ehdin heivata Roccon autoon ennen kuin mettäkoira ehti paikalle. Sitten pickup miehet ajoivat samalle metsätielle missä olin. Ensisn en puhunut mitään, eivätkä hyökään edes huomenta sanoneet. Laittoivat vaan koiran autoon ja sitten kysyivät minne olin menossa ja aioinko pitää koirani kiinni. Prkle! Näkivät kyllä jo etukäteen, että koirani oli kiinni. Sanoin, että ajattelin ajaa tietyn lenkin ja tottakai koirani on kiinni. Koirani on kiinni niin kauan, että se varmasti tottelee kun annan käskyn mutta mitenkäs teillä? No, eivät kommentoineet koiransa tottelevaisuutta. Toki ymmärrän, että metsästysaikaan etuajo oikeus on metsästyskoirilla mutta ei kai meitä "siviilejä" tarvitse kiusata? Mitä muuta sen koiran irtipäästäminen just sillä kohtaa oli ja heti kyytiin poimiminen miun auton luona... Okei, tiedän kyllä, että meissä siviileissä ko. alueella on monia vitipäitä maailman omistajia, jotka eivät kunnioita mitään tai ketään. Saadaan sitten vaan myö normit kärsiä kans.

Metsästäjät lähtivät kera koiransa eteenpäin ja mie sanooin mihin menossa ja milloin noin about palaan. Ei ollut koira  heillä irti ko. alueella. Eli siinä suhteessa ihan mukavia kun totesivat ettten miekään omista maailmaa ja toitota jokamiehen oikeuksista kitarisat ammollaan. Ajelimme siis Roccon kanssa rennon pikkulenkin a´la Rocco; ekat 2 km satakakskyt lasissa ja sitten pudotus raville ja reippaalle sellaiselle. Ja vasta takaisin autolla hitaampaa hölkkää... Siinä yhdeksän kilometriä taittuu aika rivakasti,  eikä itselle tule kuin tuskan hiki kun yrittää jarruttaa ja pitää fillarin pystyssä...

Kotiin kun päästiin nakkasin Esterin ja eväät autoon ja lähdettiin jäljelle Tiinan ja Sipen, sekä Kristiinan ja Riken kanssa. Tiina kokeili Sipelle verijälkeä ja myö Kristiinan kanssa ajettiin immeisen jälkeä. Hapatettiin jälkiä kaikessa rauhassa ja sitten lähti Rike ja Kristiin hommiin. Hyvinpä jäljesti Rike taaskin! Kulmissa tekee kaunniin koukeron mutta kun tietää sen niin se ei tahtia haittaa...

Ester ajoi kakkosen oman pätkänsä. Tänään oli taas Essun päivä; muisti ihan pysähtyä esineillä ja tarjosi jopa maahan menoa. Palkkapurkista pyyhkäisi alatuulen puolelta ohi. Pyörähti ympäri ja jäi liinasta näreeseen kiinni ( mie en pitänyt liinaa kädessä, annoin Essun jäljestää ihan luomuna). Voi helkutti mikä kiroaminen kun ei päässyt lihapullapurkkiin kiinni! Avitin vähän ja hops! Purkille ja maahan.

Sipeä vähän verijälki jänskätti. Hää oli aivan varma, että nyt on pieni Folkki polo laitettu haavakko lehmän perään ja se pentele väijyy jossain kuusen takana.... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Koira oli ihan kuutamolla osan matkaa, osan jäljesti mutta eihän ekalla jäljellä voi odottaa 150% suoritusta. Ei kun lisää vaan reeniä...

Kun kotiuduin niin sitten alkoi operaatio PESU. Pestiin nään koko lauma. Aloitettiin Roccosta, sitten Ester ja sokerina pohjalla Harmi. Onneksi troikka on niin helppo pestä kukaan ei laita hanttiin vaan naatiskelee lämpöisestä vedestä ihan mykkyrällään. Varsinainen show alkaa pesun jälkeen.

Pikku Picardiili menee kuin raketti ympäri huushollia turkkiaan kuivatellen kaikkeen kohdalle osuvaan ja Pyramiitit perässä... Pyörremyrsky sisätiloissa on varsin mielenkiintoinen. Onneksi se kestää vain hetken ja nyt koko lauma makoilee kuka missäkin tuoksuen puhtailta matoilta ( kiitos kuuluu mäntysuovalle).

Huomenna siis koittaa arki ja aherrus....