Olen ollut jo jonkin aikaa täysin kyllästynyt ja turhautunut ulkoiluun Maanääressä. Naapurissa on viehättävä (ihmistä kohtaan) rotikka uros ja vkonloppuisin amstaffi narttu, joka myös rakastaa ihmisiä. MUTTA molemmat inhoavat toisia koiria! Rotikka on vielä siedettävä; urosten tyyliin hiukan hidas reaktioissaan ja uskoo järkipuhetta ISOILLA KIRJAIMILLA. Mutta narttu tulee päälle kuin idän pikajuna. Ei tolkun häivää...

Tunnen oloni todella rasittuneeksi kun joka kerran kun lähden lenkille niin ensin juoksentelen ympäri pihaa tähyilemässä kuin paraskin intiaani näkyykö naapurin koiria irrallaan. Etenkin illalla tämä on todella turhauttavaa tähyillä pimeään näkyykö irtoelukoita... On kuin olisin vankina omassa kodissani, en voi liikkua ulkona koirineni "turvallisin" mielin.

Eniten asia riipoo Roccon vuoksi; olen melkein pari vuotta tehnyt töitä, että olen saanut sen taas sietämään toisia koiria. Nääs kun sen kimppuun on jo kerran hyökätty.. En ole varma, enkä myöskään halua kokeilla, "toipuisiko" se toisen hyökkäyksen jälkeen. Yritän varjella parhaani mukaan uusilta turhilta  negatiivisilta kokemuksilta. Niitä kuitenkin tulee tapahtumaan ihan vahingossakin...

Naapurit ovat äärimmäisen mukavia ihmisiä, eivät vaan ymmärrä koiristä yhtään mitään... Ja naapurisovun vuoksi en viitsi kauheasti alkaa melskaamaan irti olevista tottelemattomista koirista! Eihän se koirien vika ole. MUTTA ihmiset voisivat pitää niitä kiinni kun eivät hanskassa pysy tai aidatkin on keksitty... Odotan ensikesää kuin kuuta nousevaa; saan aidattua oman tonttini ja sitten ongelma on poissa tai ainakin helpommin hallittavissa...

Lauantai iltana olin lähdössä Roccon kanssa lenkille. Laitoin ukon takatarhaan hätäpissille, että saan omat ulkovaatteet päälle. Olin tälläytymässä lenkkivehkeisiin kun helevetinmoinen rähinä kuului tarhalta; amstaffinarttu yritti tunkeutua tarhan puolelle Hörön kimppuun. Idioottina menin hakemaan Roccon sisälle; minun olisi pitänyt mennä ulkokautta ja napata narttua pannasta ja roudata se kotiin ja samalla kertoa ettei ole syytä pitää ko. koiraa irti kun ei kerran pysy omalla reviirillään.

Onneksi on näitä suojelusenkeleitä tai muita lentäviä lautasia etten lähtenyt ihan suoraan ulos Roccon kanssa. Oltasi saatu hyökkäys päälle ja ilo irti elämästä ellääk. päivystyksen muodossa.

Ens kesänä kun aitaan pihani ajattelin lisätä pienenä mausteena verkkovirtapaimenen naapurin puoleiselle aidalle. Saadaan sitten aikaiseksi kiharakarvainen narttu jos se haluaa vielä aidasta läpi...

Ja mie kun olen aina luullut olevani jonkin sortin Anneli Tepakka mitä koiriin tulee... Olen aina kuvitellut pystyväni suhtautumaan koiraan kuin koiraan suvaitsevaisesti mutta näköjään raja se on miunkii mittarissa...