Reeneistä, taas... Eli olin Pimpuloiden kanssa reenimässä tottista muutaman muun humun kanssa.

Ester oli todella kärppänä mukana hommissa. Ja kerrankin teki ihan oikeasti töitä tarjoamatta joka asiaan sataaviittäkymmentä eri vaihtoehtoa tai muunnosta tai toista liikettä/asentoa...

Ei edes haitannut, että oltiin Papn kanssa just ennen reenilöitä ampumassa Esterille. Hää kun reagoi paukkuihin ja nyt sen Dappi pannan kanssa koitetaan siedättää. Kerta kerralta menee paremmin. Nyt jo seuraaminenkin alkaa muistuttaa seuraamista ja sivulle tulo on okay.

Näissä meluttomissa reeneissä, vaikkakin uudessa paikassa, homma oikeasti toimi! Tuli hyvä mieli!

Mein Hartsa on kuin uudesti syntynyt! Sillä on niin vietävä miellyttämisen halu, että homma toimii ( tietysti sen putkiaivon täytyy ymmärtää mitä halutaan ). Tänään rissattiin seuraamista tiukemmaksi kun ropleemi on ollut väljä seuraaminen vaikkakin paikka pysyy kohdillaan.

Luoksetulossa ukkeli tulee päin kuin höyryjuna! Onneksi ei ole Roccon kokoinen otus. Kolmetoista kiloa ei vielä heivaa meikäläisen kokoista lyyliä mihinkään. Mutta Hartsan kiusaksi seisoin jalat leveässä haara-asennossa, joten suorastaan hyppäsi jalkojen välistä. Oli vähän kummastuneen näköinen kun tuli ns. huti osuma  Mutta jo seuraavalla kerralla osasi hypätä helkutin paljon korkeammalle! Eli ei mikään tyhmä otus...  Nyt sitten saa pähkäillä miten sen saa toppaamaan kohdilleen. Täytyy kait vähän himmata vauhtia, että herra ehtis topata ajoissa. Kun paikka löytyy voi vauhdin ottaa takas.

Huomenna on hakukarkat. Vien nyt Hartsan käyttäytymiskakun kun viimeks oli Selman ja Aunen Missikisamenestys kakku. On se vaan mukavaa, että harrastaa reipasta ulkoilmaelämää ja paino vaan nousee....

Joku tässä yhtälössä ei täsmää..............................