meinaan Picardiili....

Mie oli eilen ja tänään Hesassa kurssilla. Siisn ajelin aamulla Hesaan ja illalla kotiin. Eilen illalla kun palasin kotiin niin olin niin naatti etten jaksanut yksinkertaisesti lähteä metsään lenkille. Puuhastelin Hörökorvan kanssa vähän tottista ja leikintynkää kotona. Mutta eihän se herralle riittänyt.

Rocco tyhjensi paperikorin ja silppusi kaikki paperit pieniksi konfeteiksi. Ja ystävällisesti tietenkin levitti ne ympäri huushollia. Hää kävi välillä tietokoneen ääressä yrittaen päästä netissä jonnekin, en vaan tiedä minne. Sitten lähti meikäläisen "siistimmät" vaatteet pyöritykseen pitkin lattiaa. Ja tietystikään mikään käsky ei mennyt läpi.

Meinas jo verenpainen nousta mutta sitten nerokkaasti ajattelin, että laitan valot pois niin johan rakki rauhoittuu. Väärin, väärin! Picardiili ei pimeää pelkää ja hää meinas jo reeniä vahän Lucian päivää varten. Nappasi siis miun kännykän latauksesta ja sai Samsungin valoshown päälle. Siinä Picardiili kirmaili ympäri huonetta kuin pillastunut ufo punaista ja sinistä ja valkoista valoa välkkyen....

Oli hetken hankalaa kun ei tiennyt, että repeääkö raivosta vai naurusta.... Hetken aikaa seurailin valoshowta ja sitten nappasin kännykän turvaan. Hellä oli sällin ote kun ei ollut naarmun naarmua puhelimessa...

Tänään sitten kun tulin kotiin niin nappasin Hörökorvan autoon ja poistun metsän puolelle. Ilma oli sen verran viheliäinen ettei muita ollut liikenteessä. Ja kyllä Picardiili juoksi ja riekkui, sekä sonti! Herra oli oikein torttumaakari ja viidesti kävi kyykkäämässä kauhean läjän. Itsekseni hihitttelin, että eihän sitä voi pieni koira olla rauhallinen kun on maha täynnä kakkaa... Kyllähän se riekkumisena purkautuu.

Liekö sen verran totta, että nyt hää makaa sorkat sojossa ja kuorsaa, eikä puhettakaan kiusanteosta.....