Me ollaan oltu reippaita. Lauantaina käytiin Roccon, Willen ja Pupin kanssa Jäärata ajoissa. Oli vaan niin helkutin kylmä ettei siellä voinut olla kauhean kauaa. Ei muuta kuin kotiin takas.

Ilma oli kuitenkin niin hieno, että päätettiin Willen kanssa vaan käydä vaihtamassa koirat ja sitten jäälle.  Harmi ja Witsi pääsivät mukaan. Tarvoimme hangessa sataman suulle ja takaisin. Koirat leikkivät keskenään ja kävivät porukassa uhoamassa verkon merkeille . Ei siis järjen hiventäkään puuhissa mutta kivaa oli.

Puhuttiin Willen kanssa, että tarttis joskus lähteä pilkille. Ihan vaan huvikseen. Saas nähdä selvitäänkö sinne ennen kuin jäät lähtevät...

Tänään on päivä aloitettu haun merkeissä klo. 9.30. Olimme Tervasaaressa harrastamassa taajamaetsintään. Oli suurimmalle osalle koirista ihan vieras laji mutta yllättävän hyvin meni kaikilla. Miulla oli mukana Hartsa kun Essu on saitsulla ja Roccon reenit oli myöhemmin.

Hartsa yllätti positiivisesti. Toimi niin kuin hakukoira toimii ja muisti myös ilmaista maalimiehet!!! Varsinainen monitoimiotus. Kerrankin sai kulkea rinta rottingilla. Ja taas tuli todistettua yksi asia, mitä painotan aina ja iänkaikkisesti, kaikille; pohjatyöt kuntoon niin koira toimii vaikka olisi vuosiakin väliä. Tämän olen omakohtaisesti todeksi havainnut jo Arttu collien kanssa. Silläkin oli haku ekana lajina ja sitten siitä tuli "pelkkä" jälkikoira. Mutta kolmen vuoden hakutauon  jälkeen se pelitti haussa niin kuin oli ehtinyt oppia ennen lajinvaihtoa ;valmiita ukkoja ja hyvä ilmaisu..

Hartsalla ei ole taukoa ollut niin kauaa ja onhan se välillä käynyt metsässä etsimässä ukkoja mutta eipä ole poika taajamatyötä tehnyt. Hyvin pelitti siitä huolimatta.

Tulin kotiin Hartsan kanssa kahdentoista jälkeen, ehdin haukata vähän ruokaa ja taas baanalle. Nyt mukaan lähti Rocco ja mentiin samaan paikkaan reenimään. Roccokin pelitti hyvin. Tosin yhdessä vaiheessa se kulki kolmella jalalla ja ajattelin, että nyt meni jalka. Otin sen luokse, käskin maahna ja käänsin pyörät ylöspäin. Toisen etujalan polkuanturoiden välistä löytyi suuri jääköntti mikä häiritsi liikkumista. Rapsin köntin irti ja tsekkasin ettei ollut muita vaurioita ja laskin koiran liikkeelle. Sinne meni! Oli taas hyvä huomata, että kun on koiransa opettanut erilaisille toimenpiteille niin ei tarvitse hikipäässä koiraa ympäri kääntää ja tapella saako tehdä jotain vai ei. Riittää kun toinen luottaa ja tottelee...

Nyt vietän pientä hengenveto taukoa lähteäkseni vielä treenaamaan tottista. Sitten josku illan pimetessä saunaan ja sen jälkeen nukkumaan.

Voisin veikata ettei tarvitse Nukkumattia ihan hirveästi maanitella kyläilemään