Mummon eroahdistusta lieventääkseni ovat koirat vuorotelleet yökylässä mummon luona. Systeemi toimii hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä, etenkin koirat. Aina joku saa superhuomiot mummolta kera herkkujen. Viime yönä oli Hörökorvan vuoro olla mummolassa. Oli mokoma osoittanut varsinaista vieraskoreutta syömällä kerralla kaikki ruokansa. Normaalisti kun herra huuhailee ruokakupin kanssa ennenkuin suostuu syömään...

Harmi ja Ester olivat Maanääri vuorossa. Duo jaksaa sitten vouhottaa... Ester, joka normaalisti inhoaa tuulista säätä oli kuin raivotar; meitin katolla ei sitten tuuli kolua ....kele! Koko kymmenen kilon voimalla annettiin raikuvat vastalauseet. Normaalisti Essu on sitä mieltä, että voi mennä säkkituoliin nukkumaan kun tuuli romisee ja sataa vaakatasossa.

Harmi hirviö on tehnyt taiteenlajin vieressä nukkumisesta. Ei voi pieni koirapoika nukkua säädyllisesti jalkopäässä sänkyä vaan ahteri tyynyllä "pyörät" ylöspäin. No onhan joulu tulossa joten kulkuset, kulkuset ikäänkuin kuuluu tämän ajan teemaan... Mutta onko pakko olla tyynyllä?! Ei tee mieli kääntää kylkeä...

Huvittavaa katsoa katulampun valojen keskellä kasvaneita koiria säkkipimeässä maaseutu idyllissä. Tosin Esterhän aloitti elämäntaipaleensa alkuperäisessä Maanääressä keskellä korpea. Mutta eipä tunnu pimeys haittaavan. Vauhtia on pitkäkestoisesti 120 km/h. Yllättävän hyvin koirat väistelevät esteitä ja eipä ole mörköjäkään näkynyt...

Eilen illalla tuli ohjelma niistä syöpäkoirista. Ei tullut näin piskien hajuaistin varassa harrastavalle mitään uutta... Mutta huvitti ja harmitti kun skeptikot ovat edelleen sitä mieltä, että tarttis kehittää joku kone. Jep, jep! Jos olisin kauhean ilkeä niin melkein voisin toivoa, että ko. henkilöille sattuisi/ läheltä liippaisi tilanne missä koiran avulla jouduttaisiin etsimään jotakin kadonnutta omaista tms.  maalta tai etenkin mereltä koiran avulla. Pistäkääs koneet paremmaks, etenkin jos kohde on ns. kylmä.  Näinhän ei saa koskaan toivoa, se on brutaalia, koska tälläisissä tilanteissa omaisten hätä on todella suuri ja epätietoisuus  kadonneen kohtalosta on musertavaa. Eikä kukaan koirien kanssa puuhaava toivo tosikeikkaa; mieluummin harjoittelen kymmenen vuotta kerran viikossa kuin toivon tositilannetta. Mutta kun sellainen väistämättä kohdalle osuu, valitettavasti, kaikki se mitä suinkin voi tehdä tehdään!!!

Toinen ohjelma mitä satuin eilen katsomaan oli Yle Teemalta tullut matkoja Ranskassa; tuli niin haikea olo kun ohjelmassa reissattiin Montpellierin, Séten ja Camarguen paikkeilla. Siellä tuli oltua nyt syksyllä Seijan, Oskun ja Virpin sekä piskien kanssa. Tahtoo uudestaan!!!

Maanäärekläiset toivottavat hyvää Itsenäisyyspäivää ja joulun osdotusta kaikille!