Olen ihmetellyt Esterin hirveää pesuintoa. Pojat on pesukoneessa tämän tämän ja armoa ei tunneta, eikä anneta. Luulis pesemiseen jo kyllästyvän kun "pennutkin" on yli viis vuotiaita. Mutta ei.

Sain Essun kasvattaja Päiviltä viestin ja hää selvensi, että perinnöllistä tämä pesukone homma on. Essun äidin äiti Emma oli ollut aivan samanlainen koko ikänsä.... Siis voi poika poloja, ei lopu pesu ja vahaus ikinä!

Pappa oli tänään reeninyt Harmille seisomisen kuntoon. Tietysti omalla omintakeisella tyylillään mutta sangen tehokkaasti. Nyt pikkuäijä ymmärtää käskyn seiso ihan liikkeenäkin... Sitkeydestä Papalle kymmenen pistettä. Ja mie pääsen taas reenilöissä helpommalla; hip hurraa!

Tulimme just Hörökorvan kanssa tottisreenilöistä. Nämä harvanlaiset reenit sopivat sille todella hyvin. Voisi kuvitella ettei homma etene lainkaan mutta toisin on. Jos Picardiilin kanssa hiulaa joka päivä, saa kolmantena päivänä unohtaa jo kunnon suoritukset...

Tänään lämmittelimme lihakset seuraamisella ja muutamalla luoksetulolla. Hörökorvalla oli vire loistavalla tasolla, eikä laskenut koko reenin aikana. Nääs otettiin tasamaa noutoa parin kilon (Esterin) kalikalla, hyppynoutoa ja A-esteen yli noutoa kiloisella. Ja nämä Hörökorva suoritti todella hienosti. Loikka Höröllä on todella komea ja korkea! Ei paljon näytä mittailevan korkeutta vaan kajahduttaa yli nii, että alle jää riittävästi ilmaa. Semmoiset puoli metriä... Ja A:n yli hää on nyt oikeasti oppinut tulemaan oikein. Ja tietysti kiipeämään ylöskin. Nimittäin aiemmin hää hyppäs A:n harjalle ja sieltä sitten suoraan alas. No, eihän se mikään suoritus ole kengurulle mutta nivelille turhan rankkaa. Joten tässä kesällä harjoiteltiin juoksemaan ylös ja kauniisti alas. Edellisestä A reenistä on aikaa varmaan neljä kuukautta mutta nyt se oli sitten "jalostunut" Hörökorvan päähän.

Liikkestä seisominen jätettiin tänään viimeiseksi liikkeeksi ja ihme ja kumma sekin onnistui?! Sitäkin on reenitty (niin kuin kaikkea muutakin) kovin säästeliäästi.

On se van huvittavaa miten erilaisia nämä nelijalkaiset ovat, siis ihan omassa laumassakin. Esteriä voi reeniä surutta päivittäin ja tehdä vaikka joka kerran pitkäkestoista työtä, eikä motivaatio tipu. Harmia sais reeniä vaikka kerran tunnissa ja aina se pyytäis lisää ihan intopiukkana. Mutta Hörökorvalle yhdet tai max kahdet reenit viikossa riittää jos aikoo pitää sen motivaation kohdillaan..

Mutta kun nää elikot on niin erilaisia niin pitää se miunkii mielenkiinnon ja korvien välin ahtaalla. Enpähän pääse liian helpolla ....

Erehdyin nääs pelastuskoira foorumissa mainitsemaan, että Picardiili on haastava koulutettava. Niin siellä kommentoitiin heti, että eikö pelastuskoiratoiminta ole muutenkin riittävän haastavaa ettei näitä outoja rotuja oikeesti kantsis ottaa (siis näin sisällön ymmärsin itse). Tarkooitus kun ei ollut leveillä haastavuudella vaan lähinnä ilmineerata, että kyseessä ei ole mikään kovin helposti reenittävä rotu jos joku aikoo itselleen Hörökorvan hankkia. Ja toki rodun sisällä on monelaisia koiria ;helpommin reenittäviä ja sitten tällaisia kivirekiä niin kuin Rocco.

Ja alunalkaenhan halusin itselleni vahvahermoisen koiran joka ei suotta hötkyile mistään ja sellaisen sain. Ja tiesin jo alunperin ettei kyseessä ole mikään keskiverto Moppe koulutuksellisesti. Tunsin rodun jo etukäteen, eli siinä suhteess ei yllätyksia miulle.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja jokaisella on on oikeus hankkia sellainen turri kun itselle sopii, eikö?