Oltiin eilen Essun kanssa möllitokoilemassa. Meitä oli alo luokassa kuusi reipasta koirakkoa.

Essu yllätti; koko suorituksen ajan se pysyi ihan mukavasti mukana ja suoritti jopa kaikki liikkeet ??!! Siis tällä kertaa miun kanssa eikä yksinään...

Valmentajan kehotuksesta nostatin Essua hieman, tietty sillä riskillä, että menee komeasti yli. Mutta ihme ja kumma; se pysyi rukkasessa! Muutama reipas pyreneesi pyörähdys liikkeiden välissä mutta ei mitään normaalia Esterin mega kilahdusta.

Lopputuloksena 179 p ja kolmas sija. No, tämän lähemmäs ei sitten varmaan koskaan ykköstulosta päästäkään, ainakaan virallisissa kisoissa.

Ajattelin, että meidät kyllä joskus vielä diskataan kun me tullaan Essun kanssa paikalle niin alkaa satamaan. Onhan tämä kuuluisa sananlaskukin; sataa kuin Esterin pe.....stä... Nimi on siis todellakin enne! Eilenkin sade yritti tulla reippaasti niskaan mutta vältyimme pahimmilta kuuroilta. Liekö asian pelastanut se, että olin varustautunut kumisaappain?!

Mistä tulikin mieleeni, että valmistautukaa maailman loppuun. Olen nimittäin aina sanonut, että ennen tulee maailman loppu kuin mie laitan kumisaappaat jalkaan...

Tänään päästään Roccon kanssa pärtsäilemään mönkijän kyydissä. Meillä on pelastuskoirareenit ja VPK:n pojat kuljettavat meitä ukkoja etsimässä mönkkärin kanssa. Siis vähän kuin meripelastuskoiratoimintaa kuivalla maalla... Koitamme saada kuittauksen maalimiehistä mönkkärin lavalta, ihan niin kuin merellä veneen kannelta. Saas nähdä kuinka meidän käy.

Onneksi on Picardi, joka ei uusista asioista ole millänsäkään. Roccoa ei hirveästi heilauta uudet asiat. Se ei mene paniikkiin, vaikka on meteliä ja kulkuneuvo muuttuu. Pääasia on, että saa tehdä hommia.

Ja tänään se tietysti yllättää ja saa kauheat koiskeet ;)