Nyt on kotiuduttu; sunnuntaina ip kolmen jälkeen... Väsytti mutta olisi tuota matkaa vielä jatkanut enemmänkin...

Ranskan länsirannikolta syöksyimme Bordeauxin kautta torstaiksi talolle. OLi todella hieno mökki. Kaikki muutkin ilmiintyivät torstaina paikalle; Koivusalot, Janekset ja Annukka ja Kaisa. Eli meitä oli 9 immeistä ja toista kymmentä koiraa paikalla...

Perjantaina piti mennä hyppäämään vuorelta muttei sää sallinut. Joten lähdimme patiokoimaan Hautacamille. Kuljimme pilvessä osan matkaa... Nääs kun pilvet roikkuivat n. kilometrin korkeudessa ja me olimme noin puolessatoista kilometrissä. Matka vuorelle oli hauska; 5 ihmistä ja kolme koiraa ahtautuneena pineen Fordiin, joka meinasi hyytyä ylämäeeä kokonaan. Kaksi kärsi kiemuraisen tien aiheuttamasta huonosta olosta, joten pienet tauot olivat paikoillaan. Oli sen verran kalpeita naamoja.... ;)

Perjantai iltana vietimme talolla iltaa viinin ja ruuan merkeissä. Lauantai aamuna starttasimme paimennustaipumuskokeeseen. Hartsa ei saanut osallistua kun on jo yli-ikäinen (pitää olla alle 18 kk).

Päivä meni taippareita katsellessa ja myöhemmin iltapäivällä koitti H-hetki; pääsimme (Osku, Annukka ja mie) hyppäämään liitovarjolla tandemhypyn läheisen vuoren laelta (1367 m).

Mahtavaa!!! Upeaa! 25 min keikkumista nosteissa ja pientä pelleilyä varjon kanssa; opettaja keikutti vapaaseen pudotukseen ja hyrränä. Maisemat olivat mahtavat! Varasin jo alustavasti itselleni seuraavalle reissulle hyppykurssin ;)  Sen verran siihen jäi koukkuun...

Itseasiassa hyppyä jännitävämpi oli matka vuoren huipulle oppilaiden ja opettajien kera; ope ajoi niin kuin vain ranskalaiset osaavat kädet irti ratista ja koko ajan taaksepäin selittäen... Ja tie oli kapea ja kiemurainen... Aina ei voinut olla varma pysytäänkö tiellä vai lähdetäänkö "pikahissillä" rinnettä alas.

Sunnuntaina oli sitten missikisa päivä ja Hartsa esiintyi valioluokassa Kaisan esittämänä viidenneks. Tosi hieno suoritus takapihankennelin koiralta. Ainut negatiivinen lause arvostelussa oli; liian karvainen pää :)

Missikisoihin mentiin aamulla kahdeksalta ja pois lähdettiin kuudelta eli aika täys päivä... Ja aurinko paistoi kuumasti... Niinkuin koko reissun ajan. Lämpötilat 23-30 välillä.

Maanantai aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Nantesia. Jäimme taas Atlantin rannalle yöks ja jatkoimme hakemaan pentua yhdeltä kasvattajalta. Pentu noudettiin ja jatkettiin toisen kasvattajan luon Orléansin alapuolelle. Haimme sieltä toisen pennun. Eka kasvattaja soitti ja ilmoitti, että mahdollisuus saada vielä toinen pentu ko. kennelistä. Ja eikun takaisin melkein 400 km ja kolmas pentu kainaloon...

Jatkoimme siis matkaa kuuden koiran kanssa. Pennut olivat todella reippaita ja Hartsa hyvä leikkisetä. Joten sinänsä matkaaminen ei ollut rasittavaa... Tulimma Belgian ja Hollannin kautta Saksaan, jossa vietimme lepopäivää tutustumalla Taravemünden ja Lyypekin kaupunkeihin. Ja tietysti ostelemalla tuliaisia.

Matkasimme lautalla Trälleborgiin ja siellä rannasssa kun menimme ulkoiluttamaan koiria näimme Seijan kanssa pyrrin. Tosin miusta se näyti tiibetinterrieriltä... Ja eikun kysymään rotua... Omistaja alkoi selittämään miulle, että kyseessä on melko harvinainen rotu; pyreneitten paimenkoira. Seija oli pentujen kanssa kauempana pissireissulla. Ja voitte uskoa, että miekkosen ilme kirkastui kun sanoin, että nuo kolme karvapalloa ovat ko. rodun pentuja. Ei muuta kuin hakemaan herran matkakumppanit paikalle ihastelemaan rodun nuoria edustajia. Osku kruunasi tilanteen laskemalla  autosta Harmin, Aunen ja Sohvin.... Siis tämän melko harvinaisen rodun edustajia olikin  yllättäen paikalla 7 kpl, joista 6 meidän...

Naureskelin, että kyseessä on todellakin melko harvinainen rotu....

Lauantaina jatkoimme Ruotsin läpi Tukholmaan, josta lautalla Turkuun. Reissu meni hyvin.

Sunnuntain saavuimme aamusella Turkuun ja pentujen jako uusille omistajille alkoi. Kaikille oli luvassa jo etukäteen mukavat, rakastavat kodit.

Kotiin päästyämme Harmi oli aivan puhki. Se kiukutteli Roccolle ja Esterille ja joutuikin sitten "arestiin" huilailemaan.... Illalla tilanne oli jo normaali, herra ja hidalgo oli levännyt ja niin taas arki pyörähti käyntiin...

Meinaan käytiin Roccon kanssa reenaamassa tottiste heti sunnuntai iltana, ettei totuus unohtuis ;)

Kyllä reissaaminen on mukavaa. Kun vaan aina lompakko kestäis matkat niin hyvä olis! Ranskastakin vielä on näkemättä yhtä ja toista... Katsotaan jatkossa sitten.

Niin ja sitä kreiviä ei sitten vieläkään löytynyt. Tosin Seija osti Saksasta miulle kruunupää sammakon, joka riittävästi pussaamalla muuttuu prinssiks. Enpä taida uskaltaa pussata; meinaan sammakko ostettu Pöppenheimin läheltä ja epäilen, että miun tuurilla sammakko muuttuis seksuaalivähemmistöönkuuluvaks-Jürgeniks, Pöppenheimin kreiviks. Joten jätetään pusut suosiolla väliin.