Kyllä on sitten helppo koira ainakin hoitotoimenpiteissä tämä Hörö. Liekö sitten syynä se ettei ole liikaa järkeä annettu ja hermostokin on tikapuu mallistoa tai luottamus meidän välillä niin suuri ettei turhia laita hanttiin.

Meinaten yö meni rauhallisesti; ei purkanut toppauksia eikä kipuillut. Kiitos Sirkan hyvän troppauksen!

Aamulla herra oli jo oma itsensä, ei edes onnu vaikka varmasti varvas on arka. Huvitti lähinnä kun herra kulkee kuin hevonen, jolla on ekaa kertaa kuljetussuojat jaloissa. Askellus on vähän omituisen näköistä...

Kun päästiin Mummolaan  vaihdoin toppaukset uusiin ja jätin vähän löysemmälle. Hörö makasi kyljellään kuin Ellun kana ja antoi mun purkaa edelliset toplingit pois ja laittaa uudet tilalle. Ja kun annoin luvan mennä niin heti etsimään Harmia, josko sais riehukumppanin. Ja onnistuihan se, tietysti....

Eli eilinen episodi on toistaiseksi voitettu kanta, ellei tulehduksia tule! Toivotaan parasta!