Hassua miten elämä on niin halvatun kiireistä... Huomaa, että stressitaso alkaa olla maksimaalisella tasolla kun alkaa muisti pätkiä... Tarttis viheltää peli poikki hetkeks ja nollata; uskokaa tai alkää olen just ollut lomalla ; D

Onneksi nelijalkaiset pitävät edes hieman kiinni "normaalissa" elämässä.  Lenkit ja muut rutiinit on hoidettava, vaikka pipo kiristäis! MUTTA

Reenattiin Roccon kanssa eilen tottista ja en edes uskaltanut ottaa kovinkaan ihmeellisiä juttuja ettei oma käpy kärähdä ja koira polo saa turhaan huutia. Piti pelata ns. varman päälle. Mutta reenin jälkeen olikin, yllätys, yllätys, aika rela olo! Jess; sitä lisää!!!

Tästä sen huomaa, että sekoaminen lähellä kun mie alan nautiskella tottiksen tekemisestä : D

Ei vaan, paluu pieniin askeliin tekee hyvää koirallekin. Ei sitä aina tarvitse yrittää mitään mahti suorituksia vaan joskus myös naatiskella pienistä onnistumisista helpoissa jutuissa.

Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa pieni on kaunista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!