Eilisestä on selvitty... On taas palattu maanpinnalle ja arki alkaa. Ja kuinkas muuten kuin reeneillä töiden jälkeen....

Juhlakalu pääsee metsään jälkeilemään, ettei elämä ole ihan pelkkää tottista! Ja Hörö saa kauan kaipaamansa vapaapäivän!

Olen yrittänyt pontevasti saada Irlannin Kennelliittoa vastaamaan sähköposteihin mutta siellä ei tunnu olevan ketään, joka osaisi käyttää tietokonetta. Äärest´ärsyttävää kun olisi kysyttävää mutta kukaan ei veny vastaamaan. No, muualla maailmassa ei vielä olla niin nopeita tässä tietokoneen käytössä ja meilailukin on vähän harvinaisempaa huvia, samoin kuin kännykän käyttö....

Pitäis varmaan kohta alkaa valmistelemaan Hörökorvaa reissuun. Sen ehkä voisi pestä tai viedä uimaan. Ja jos Roccolta kysyy niin se menee mieluummin uimaan! Muutenhan tuo on reissuvalmis, niinkuin aina! On se vaan niin mukavaa kun on tälläinen tule sellaisena kuin olet-koira; ei tarvitse turhan paljon hukata aikaa puleeraamiseen.

Toista se oli silloin ennen vanhaan kun laittoi Rolloa ja Arttua Missikisakuntoon. Siis puhun ajasta jolloin lisäaineet olivat sallittuja ja niitä melkein oli "pakko" käyttää. Siinä ensin pestiin koira, puolikisi föönattiin, laitettiin muotovaahtoa ja föönattiin, laitettiin purkillinen talkkia ja föönattiin, viimeisteltiin vesisuihkepullolla ja kammalla siloitettiin. Leikattiin kinnerkarvsat oikeaan malliin yms. yms. Siinä vierähti päivä kun laittoi kakas koiraa kuntoon.

Ja näyttelypaikalla piti kytätä ettei koirat makaa karvoja littuun tai ettei sade kastele turkkia. Ja koko ajan piti kulkea harja kourassa, että pysyi karvat ojennuksessa. Onneksi nyt ei ole väliä, vaikka koira nukkuisi selällään (oli sitten pyramiiti tai picardiili kyseessä); koira on aina kehävalmis! Huomattavasti rennonpaa meininkiä myös koiralle, omistajasta puhumattakaan!

Tästä nukkumisesta; eilen Hartsa nauratti yleisöä kun käyttäytymiskokeen arvostelun aikana herra ensin istui tomerasti sivulla, siirtyi sitten miun eteen ja rojahti kyljelleen nurtsille. Kun ei mitään tapahdu voi aina ottaa rennosti! Kertoo aika paljon koiran hermorakenteesta...  Ego on kuin Himalajan vuoristo!