Ester pääsi reenimään tottista. Jönsses mikä meno ja meininki (ja vauhti). Alokasluokan liikkeet 30 sekunnissa ja hyppyjä ainakin viis!

Ei vaan, oikeasti Essu teki nättiä työtä. Seuraaminen oli tauon jälkeen hienoa. Jättävät liikkeet paikoilleen ja hypynkin se malttoi. Nimittäin odottaa lupaa hypätä, vaaikka raukka joutui patoamaan ihan satasella. Sen kuin partakarvat tutis kun olis halunnut jo mennä, enkä antanut lupaa....

Rocco sen sijaan osittaa lieviä autistisia luonteenpiirteitä. Hiihtelee omiin nimiin kentällä, ei näe ei kuule. Kulkee oman sisäisen äänensä mukaan ottamatta minkäänlaista kontaktia.

Aikansa hortoiltuaan se tulee vapaaehtoisesti luokse ja ilmineeraa halukkuutensa yhteiseen puuhasteluun mitä meillä tottikseksi myös kutsutaan.  Ja sitten tehdään työtä ja täsmänä. Ihan outo lintu tämä Hörökorva... Mutta siksi niin rakastettava!

Eikä käy aika pitkäksi kun yrittää miettiä mikä konsti milloinkin toimii. Aina ei toimi sitten yhtään mikään!

Mein Hartsa on ilmoitettu käyttäytymiskokeeseen! Tämä jo kertoo meikäläisen järjenköyhyydestä aika paljon.... Tosin Hartsa on troikasta ainut, joka on aina valmis hommiin ja tykkää vielä siitä!

Harmin maailma on kohdillaan kun saa tehdä Mamman kanssa hommia ja palkaksikin riittää kehut. Ja superpalkkaa onkin sitten nakit. Niiden eteen kiivetään vaikka puuhun.

Tätä kirjoittaessani pikkupikkupicardiili makaa sorkat sojossa lattialla. Oltiin vähän metsäilemässä. Umpihankea riitti vielä sen verran, että herra pääsi verryttelemään koipiaan oikein tosissaan. Nyt näyttää takki olevan aivan tyhjä.

Eipä taida maailmassa olla mukavampaa näkyä kuin koira, joka makaa reporankana tyytyväisenä päivän "työhön"