Ja koirat on tyytyväisiä.... Mamma on töissä, eikä pääse kiusaamaan jatkuvilla reenillä ja rasittavilla metsälenkeillä...

Tänä aamuna Rocco käänsi mielenosoituksellisesti kylkeä kun hyppäsin sängystä ja aloin tohottamaan normaaleja arkirutiineja....  Kun herra sai ruokakupin nokkansa alle niin hää siirtyi sänkyyn miun paikalle nukkumaan, pää tyynylle ja selkä miua päin...

Selkeä ilmineeraaminen ettei hää ainakaan aio nousta ylös, eikä aio myöskään syödä.... Tosin ruoka maittoi kun Mummo tuli kurkistamaan huoneeseen. Rocco oli ihan sata varma, että Mummo aikoo syödä ruoat! Hirveä murina ja kurnutus ja sitten jäykin jaloin ruokakupille.

Hartsa linnottsautui aamupalalla miun jalan viereen, Roccon paikalle. Ja iso poika ei päässyt sitten edes keittiöön. Meillä kun ei Hörökorvat isoile

Hartsasta on tullut reenien myötä oikea Mamman poika; liisteröityy kuin tarralappu kiinni. Palvoo ja jumaloi!

Eilen tottiksessa Mummo tuli Esterin kanssa lenkille ja seuraamaan miten Hartsa tekee töitä. Eipä poika ensin edes huomannut Mummoa ja Essua. Sitten kävi pikaisesti moikkaamassa ja takaisin töihin. Ester raivosi aidan takana kun olisi ilmiselvästi ollut sen vuoro päästä reenimään. Työhullu!

Mummo otti Hartsan mukaan lenkille reenin jälkeen. Hieman katseltiin kun pyramiitit sekoittivat (tai lähinna Essu) hihnat ja Mummo oli kuin orkesterinjohtaja huitoessaan . Mutta näytti meno tasaantuneen kuitenkin tai ainakin selvisivät kotiin saakka.

Roccolla oli hyvä päivä reenilöissä. Intoa ja menoa ja tekemisen riemua! Huvittava otus; tkee innolla mutta heti kun tekeminen loppuu into laskee ja samoin keskittyminen. Joutuu aina innostamaan uudestaan ja uudestaan. Sen verran ikä on tehnyt tehtäväänsä, että nyt sen saa mukaan hommiin yhä uudestaan ja uudestaan. Nuorempana kun into laski, se sitten laski lopullisesti....

Sisarpuoli Hemulia on etsitty eilen etsijäkoiran voimin ja hajujäljelle on päästy. Vaan ei näköhavaintoja, valitettavasti! Saisi nyt Hemulin kotiin turvallisesti! Ja äkkiä!!!!!!