Pääsin tänään kuudelta töistä ja ajttelin hieman liikuttaa Hörökorvaa metsässä. Liikkeelle päästiin vasta puolen seiskan aikoihin. Ei muuta kuin auton keula kohti metsää.

Matkalla pähäni pälkähti ajatus suolla käymisestä. Siis pitää tarkistaa karpalo tilanne.  Ei muuta kuin auto parkkiin pikkusuon lähelle ja Hörö ja ämpäri mukaan. Huomasin tutun näköisen auton ja eikun soittamaan, että suollako olet? Jos on koira mukana, laita kiinni miekii tuun! Ja näinhän Katja teki. Kertoi ettei karpaloita ole; joku oli jo ehtinyt paikalle. Ja hää oli pois lähdössä.

Mie kiersin toista kautta suon tättärän reunalle ja huomasin, että karpaloita on enemmän kuin laki sallii. Ei muuta kun uudestaan soittamaan, että tuus takasii, kyllä marjoja on. Kohta Katja ja Vallu ilmaantuivatkin suon reunaan.

Pojat ottivat hieman mittaa toisistaa; kohtuu hillittyä murinaa ja  uhoamista. Hetken kuluttua eivät toisiaan "nähneetkään". Lähinnä olivat kyllästyneen oloisia kun joutuivat olemaan hihnassa ja Mammat kykkivät takapuoli pystyssä mättäillä...

Oli aika extreme hommaa siinä kohtaa kun valo hävisi. Joutui aika näppituntumalla pläräämään mättäitä. Mutta melkein litran verran sain kerättyä ennenkuin valo loppui. Katjakin sai ainakin kiisselin verran saalista...

Ei muuta kuin valoisan aikaan uudestaan seuraavalle suolle. Täytyy vaan ottaa töistä yhdet suojakäsineet niin ei sormet palele... Yllätävää, että mokomat kumihanskat estävät sormien kylmettymistä. Liekö siksi, että näpit ei pääse kastumaan?

Joka tapauksessa karpaloita on ja helpompi niitä on valoisan aikaan poimia..... Suksikaa siis suolle kaikki antioksidantteja keräämään, kera kermavaahdon, tietysti!