Rakas pieni paimeneni, partanaamainen rautarouva, on taas tänään loistanut toimillaan.

Oli päivällä hieman asettanut poikaansa Harmia ruotuun, ei ollut poika tiennyt mikä iski. Ja suoraan päin näköä! Ja Hartsa oli vaan vähän härnännyt Essua    Ja sitähän Essun pinna ei ollut kestänyt... Oli poika ollut hämillään oikein tosissaan.

Rocco melkein sai tuntea myös nahoissaan vänrikki Nappulan komennuksen mutta ehdin väliin. Olin komentanut Roccon lähtemään pihalle mutta herra liikkui hieman hitaasti (Esterin mielestä) ja miua avittaakseen Ester teki varsinaisen rynnäkön kohti Roccoa. Hörö ehti alta karkuun kun komensin Essun maahan. Onneksi se edes joskus noudattaa käskyjä heti.

Ruoka-aikaan Essu on aivan mahdoton. Aina hirveä nälkä ja kiire saada ruokaa. Kun vien Roccon kuppia niin Ester paimentaa meitä molempia hyvinkin napakasti. Siksipä laitan Roccon kulkemaan edelläni ja otan itse "iskut" vastaan. Nimittäin Ester näpäyttää joko akillesjänteisiin tai ahteriin ripeämmän liikkeen aikaansaamiseksi. Miulla onkin krooniset mustelmat niin akillesjänteissä kuin peräpeilissäkin.... Mutta kaikkeen tottuu ja tuskin edes osaisin elää ilman hampaita ahterissa

Reenattiin tottista Esterin kanssa nyt illalla. Jotenkin tuntuu, että olisi helpompi hallita purkillista kusiaisia kuin yhtä pyreneittenpaimenkoiraa. Jotenkin oli taas intoa tekemisessä ikäänkuin liikaa... Ja ei ainakaan tarvitse miettiä millä sitä motivoi. Pelkkä makkaran haju saa sen riehaantumaan täysin.

En tiedä missä järjestettäis tokon nopeuskokeet. Meillä olis varma ykköstulos. Kaikki liikkeet 30 sekuntiin ja siihenkin mahtuis vielä viis hyppyä....

Joskus on lieviä orientaatio vaikeuksia kun on kaikki koirat mukana reeneissä. Yks vaatii hätäjarrua, toinen motivaation etsintää ja kolmas tekee ihan mitä vaan jos vaan ymmärtää mitä halutaan... Jos joskus näette miun kävelevän kentän lähellä lasittunein katsein tiedätte, että olen vähän reenaillut laumaa ...  Silloin on  ehkä turha lähestyä, ainakaan kysymään mitään vaativampaa kuin sen hetkinen säätila....