Hohhoijaa. Reissu heitetty. Pikataival Puolaan ja takaisin. Matka meni mukavasti, vaikka alunperin kuvittelin olevani aivan raato vuorokauden ajojen jälkeen. Onneksi sää suosi kesärenkailla kulkijoita!Puolassa kun ei saa nastoitetulla ajella!

Koirat matkustivat niin kuin reissukoirat matkaavat; ilman mitään ongelmia!

Paikan päällä hotellista oli varattu huoneet ja yllätys yllätys kerros oli yhdeksäs. Maalaiskoirat hississä oli lievä arvoitus mutta eipä tehnyt tiukkaakaan. Ihan kuin olisivat koko ikänsä hisseilleet! Samoin hotellihuoneessa pojat olivat hissukseen vaikka ympäriltä kuului meteliä. Kumpikaan ei reagoinut äänellisesti hälyihin. Roccoa kiinnosti katselle ikkunasta autoja kadulla. Varsinkin kun ne näyttivät leluautoilta...

Torstain näyttelypäivä olikin sitten se matkan jännittävä osuus. Miten kehässä kävisi... Huvittavinta oli Picardeilla tuomari muutoksen tuomari muutos. Kolmas tuomari toden sanoo, eikö?

Rocco esiintyi kehässä ensimmäistä kertaa ilman kenguruloikkia ja muutenkin ihan mallikkaasti. Tuloksena MV-06 titteli ja Puolan MVA. ROP narttu oli oikeasti todella kaunis ja liikkui kuin unelma! Ihastuttava neitokainen!

Harmikin teki elämänsä suorituksen kehässä. Jaksoi seisoa ryhdikkäänä arvostelun ajan. Harmi voitti luokkansa ja sai ns Puolan sertin vaikka oli valioluokassa ja sai samalla Puolan MVA tittelin.

Ei siis huonosti mennyt; kaksi koiraa, kaksi Puolan valiota ja yksi MV.

Huvittavinta oli se, että kuvittelin MV-tittelin voittamisen tuntuvan joltakin. Mutta itseasiassa eipä tullut mitään kicksejä asiasta := ( Olis nyt edes jotenkin kolahtanut. Mutta oikeasti, vaikka titteleitä olis tai olis olematta niin koirahan on ihan sama ihastuttava/vihastuttava olio kuin aina ennenkin. Mihin se siitä muuttuu?!

Näyttelypaikka oli sinänsä hieno. Kerrankin tilaa kulkea ja hengittää. Ja ostoshalli oli sitten täyteen kaikenlaista "tarpeellista" ostettavaa, kuten Esterille tuliaislahjaksi vaaleanpunainen röyhelöpeti. Kun Essu poloisella ei sellaista vielä ollut...

Kotimatka sujui hieman nopeammin kuin menomatka kun navigaattori ei enää kuljettanut ns. maaseutureittiä pitkin. Maaseutu oli toki kaunista mutta tiet sellaisia, että hampaat piti purra yhteen ettei kaikki paikat tipahda hampaista!

Kotiin paluu oli yhtä juhlaa; Rocco säntäsi suoraan sänkyyn piehtaroimaan. Harmi aloitti Essun kiusaamisen ja sai tavan mukaan selkäänsä. Eli varttitunnissa koko matka oli nollattu ja palattu "entiseen" elämään.

Mie kaaduin punkkaan heti saunan jälkeen ja tänä aamuna heräsin melkein elossa...