Nimittäin kävinpä tässä Esterin kanssa reenimässä tottista pitkästä aikaa. Puuhailin normi seuraamiset, seisomiset, luoksetulot. Sitten ajattelin, että vois huvin vuoks ja vaihteluks, alkaa opettaa ryömimistä.

Ei muuta kuin Lyllerö sivulle ja käskyllä maahan. Palkka kourassa nokan eteen ja sitten vaan käsky ryömi. Ja eikös peijakas ryöminyt käden perässä kuin aito sissi!!!!! Olin pudottaa silmäni!

Sitten muutaman mutkan kautta kotiin ja esittelemään Baskereille. Ja vielä toimi!

Ja ahneus kasvaa syödessä; eikun testaamaan Hartsalla miten ryömiminen sujuisi. Metodi sama ja a´vot; Hartsa ryömii! Melkein paremmin kuin Ester...

No nyt sitten tietysti on meikäläisellä rinta rottingilla kuin kupukyyhkyllä. Ainoastaan tosi talentti kouluttaja saa koiran toimimaan ihan tost vaan! Ja sit aina vingutaan kun homma on NIIIIIIN vaikeeta. Siis ku ihan oikeest tää on vaa nii simppelii, ei tartte ku koiran ja makupalan ja keksii jonkun tempun ja sit vaa tekee sen. Nyt mie tiiän mitä tarkoittaa et lahjattomat reenaa. Ei meiän nerojen  tartte, saattais viel tulla ihan hikikii.

Ettei nyt sit menis ihan kehuskeluks tällä loistavalla koulutuskyvyllä niin aina on se ns. palauttava reeni. Nimittäin Hörö on vielä testaamatta ryöminnän osalta ja pahaa pelkään ettei sen kanssa homma suju ihan niin juohevasti kuin ahneitten Pyramiitien kanssa.

Kai tätä sitten sanotaan kauhun tasapainoks ja pitää meikäläisen yläkerrassa purut kuivana ettei korvien väli kauhiasti lotise.