Siis sehän on vanhastaankin ollut selvää, että olen perusluonteeltani hieman laiska ja rutkasti mukavuudenhaluinen. Siksi olenkin kehittänyt itselleni ja kropalleni sopivan koiran ulkoilutusmuodon.

Tähän reseptiin tarvitaan yks yksinkertainen koira (mielellään Picardiili), aurattu pyörätie ja korkeat pientareet.

Otetaan koira naruun lähdetään lenkille ja pyörätielle päästyä annetaan koiralle ohjeet siirtyä lumivallin päälle kävelemään. Ainakin Picardiili oli kaulaa myöten hangessa ja pohraili ihan tosissaan.

Näin pystyy itse kulkemaan sivistyneesti hien tulematta pintaan pyörätiellä, eikä tarvitse välttämättä kymmentä kilsaa tallata. Tää on nyt sitte vähän Ameriikan malliin, nääs katsoi Victoria Stillwellin koulutus methodeita ja siellä oli korjausrempassa yks jenkkipariskunta neläjän Wemarin kanssa. Eivät oikein lenkittäneet rakkejaan ja sitten ihmettelivät mikseivät makaa kotona taljoina vaan pistävät huushollin ja toisensa remppaan??!! Sorry syrjähyppy, mutta oleellinen

Olemme nyt Picardiilin kanssa lenkkeilleet sivistyneesti; hää umpihangessa ja mie sipsutellut sileällä...

Eilen illalla säikytettiin tahattomasti yks toinen koiran kusettaja. Oltiin Hörön kanssa menossa kohti sivistynyttä lenkkipolkua kun isomman tien reunassa meni joku hoffi tms. kuskinsa kanssa. Hörö hyppi ja leikki ja riekkui niin kuin mielenköyhä narun päässä (tätä aina ennen kuin päästään paineenpurkuun umpihankeen ja sillä on lupa siihen). Eikös tämä toisen koiran kuski heittänyt tennarit ympäri ja karkuun meittii....

Myönnettäköön, että Höröstä lahtee karmiva ääni mutta jos omistaa koiran niin pitäis ehkä osata tunnistaa ison koiran leikkiääni ja aggreääni. Mutta saa meitä karkuunkin mennä: Suomi on vapaa maa!

Pimpulat oli tänään jäällä hakuharkoissa. Otettiin tuulihajoitteena ja oli rankkaa. Esterkin oli kaulaa myöten hangessa ja pitkä turkki vielä haittasi menoa. Hartsa meni pitemmillä koivillaan ketterämmin mutta oli täysin vakuuttunut ettei jäällä ollut kadonnut hlä vaan joku hirveän kauhean kamala. Ja sitä tietysti piti jo ajoissa alkaa haukkua. Reippaasti toimi kuitennii....

Olo on kuin  virtahevolla tai ainakin suu aukee samalla laajuudella; väsyttää tämä tervehenkinen ulkoilma elämä... Koko valoisa aika ulkona tuulessa ja tuiskussa piskien kanssa puuhaamassa. Ei oo ihme, että sosiaalinen elämä on pakkasen puolella.: nimittäin JOS vielä nyt tarttis lähteä jonnekin, olla sosiaalien yms. immeisten hommaa niin ei kyllä tulis mitään. Mie joko a) olisin vanha kärtty b) kuullun ymmärtäminen väsymyksen vuoksi miinuksella c) nukahtaisin istualleni....

Parempi siis otta rakki kainaloon ja jättää aivot narikkaan ja suprise, suprise: alkaa tuijottaa töllöä kunnes taju lähtee ..................