Hrmi on kunnostautunut jumppaamisen alalla. Tallinmäkeläiset ostivat itselleen jumppapallon, halkaisija 75 cm. Hyvä vehje vanhempien ruodon vetreyttämiseen. Mutta tuntuu, että innokkain jumppaaja on Himalajan vuoriston kokoisen egon omaava Harmi.

Harmi, suuri ja mahtava, vihaa/rakastaa jumppapalloa niin, että se sinkoilee pitkin Tallinmäen huushollia. Eniten tuntuu harmittavan ettei se mahdu suuhun. Kiusasin nimittäin Harmia ja pyysin tuomaan pallon. Jönsses mikä meteli kun pallo ei suostunut mahtumaan Harmin jättikokoiseen kitaan. En muuten tiennyt, että pallon saa niin hyvin pomppimaan...

Ajattelin tässä, että opetan Harmin taiteilemaan pallon päällä niin voidaan alkaa Haminan iltatorilla pitämään esityksiä ja kerätä vähän nappulaa nappuloihin.

Rocco ei ole jumppapallosta niin innostunut, enemmän se on vain haukun arvoinen juttu. Ja Esteriä ei mokoma kiinnosta muuten kuin silloin kun jätkät veuhkaavat niin se voi käydä komentamassa hulttioita.

Aamulla taas lähdimme kotoa reippaassa pakkassäässä. Rocco, hieno mies, asettautui Volvon etupenkille kauniille kauriinvasa kiepille. Herra pötkötti tyytyväisen näköisenä. Laitoin lämmityslaitteen kovemmalle, ajatellen, että elukka poistuu takapenkille. Niin vielä mitä! Herra ja Hidalgo oikaisi pitkät säärensä kohti tuuletusaukkoja ja lämmitteli varpaitaan äärest tyytyväisen näköisenä moisesta palvelusta. Herra nuokkui puoliunessa Tallinmäkeen saakka ja sitten kirjaimellisesti astahti vakain tuumin ja harkiten autosta ulos. Mokomakin herraskoira!

No onneksi Tallinmäessä oli normaali vastaanotto; Harmi rökitti Roccon heti ovella ja Ester piti huolen siitä ettei mokomat Hörökorvat tule keittiöön...

Siitä se päivä taas alkoi..............