Suosittelen kaikille mustikkaan menoa; siellä ehtii ajatella Konsta Pylkkäsen sinisiä ajtuksia elämisestä ja olemisesta ja sen kaiken hulluudesta...

Oltiin Roccon kanssa jäljellä ja jäljen happanemisajan keräilin mustikoita. Mietin koiran käytöstä seuratessani, että satu Pekasta ja sudesta nappaa aika lähelle. Nääs kun Hörökorva pitkästyy niin se alkaa tähyilemaan erittäin tarkkaavaisen näköisenä jonnekin kauas. Muutama vieno piipahdus, että varmasti huomaan. Ja ilme on juuri sellainen, että SUURI VAARA hyökkää hetkenä minä hyvänsä.... Aikansa menee tietysti läpi kuin väärä raha mutta ajankuluessa ei enää näihin vääriin hälyytyksiin reagoi. Mutta entäs sitten jos joskus oikeasti SUURI VAARA uhkaa ja mie vaan sanon, että suus kiinni eläin ja jatkan puuhiani edes katsomatta mikä juttu oikeasti on.... Voip olla, että myö vielä tullaan syödyksi

Samalla mättäällä puuhaillessani muistin yhden jenkkikoira"dokumentin" missä joku, ei nyt ihan manaaja mutta sen sorttinen, otti yhteyttä edesmenneisiin lemmikkeihin. Mietin asiaa omalta kohdaltani ja mietin mitä omat edesmenneeni kertoisivat.

Rollo varmasti olisi sitä mieltä, että olisi pitänyt nupata jo aiemmin. Liian kauan vetkuttelin. Ja lisäksi jos HÄN on kertonut Esterille aikanaan, että Mammaa voi napata sujuvasti ahterista niin se ei silti ole tarkoittanut sitä, että kaikenlaisilla Ravunsyöteillä olisi lupa tehdä sitä!!!!! Mamman ahteri kuului hänelle!

Arttu taas hieman yksioikoisena olisi varmsti ollut sitä mieltä, että olisi pitänyt vartoa viel pari vuotta. Hää olis voinut yrittää olla purematta kovinkaan montaa ihmistä, ehkä. Nimittäin kun jäi sitten se narttu saamatta... Olis voinut siirtää loistavat ihmistenpurugeenit eteenpäin! Typerä nartun omistaja; kyselee sussuks kun hää oli jo ollut montussa kaks vuotta! Purra pitäis vaan ei auta...

Rontti-neiti kilahtaisi monista turhista uteluista, mitä meedio kyselis. Ja taas olis yksi uusi räyhähenki syntynyt...

Ehkä on parempi ettei kauhiasti käytä meedioitten palveluja. Meinaan varmaan ne kertoisivat yhtä sun toista, jota ei oman elikon mietteiks tunnistais.... Ja lasku olisi varmaan kauhia...

Asiasta toiseen; auto on pakattu. Tilaihmeeseen mahtui kaikki mitä pitääkin, toistaiseksi. Vielä kun mahdun itse ratin taakse niin kaikki hyvin.....

Seuraava kirjoitus aikaisintaan sunnuntaina illalla............. Siihen asti: Näkemiin!