Olinpa turistina Tampereella sunnuntaina kummilapsen kenneltyttönä. Oli aikaste hieno päivä kun junnu valkkarineiti oli ROP! Hyvä sitä oli sitten siellä patsastella, ihan niinkuin olis oma  koira voittanut...

Sen verran olen sarvipää, että kun roikuin Keissan narun päässä ja ihmiset tulivat kyselemään valkkarista (mistä tiedän just sen verran et se on valkoinen...) minkälainen se on ja olenko tyytyväinen omaan koiraani. Kerroin auliisti, että olen erittäin tyytyväinen omiin koiriini mutta tämä ei ole minun. Ilmeet oli aika hauskoja kun eivät oikein tienneet, että oliko valkkari sitten mielestäni huono vaihtoehto vai piruilinko vaan vai olenko oikeasti outo.

Selitin sitten kyllä, että oikeita lisätietoja saa kummilapseltani, jahka palaa paikalle.

Tietysti törsäsin myös rahaa kaikkeen tosi tarpeelliseen, niinkuin aina. Ostin mm. yhden vallan helkkarin suuren juomakupin. Vetoisuus ainakin neljä litraa. Kävis jonkun kääpiökoiran uima-altaaks! Saapi laittaa tarhaan kesäkupiks ettei vesi lopu.

Tosin alkaa näyttää siltä ettei näistä meikäläisen elukoista oikein ole ulkokoiriks, Roccosta ainakaan. Tänäänkin oltiin pihalla ottamassa solikkaa ja herra halusi vain koko ajan sisälle. Nääs kun annoin sille puruluun tuhottavaksi ulkona niin eihän se käy! Hyvänen aika, syöminen tapahtuu sivistyneesti sisätiloissa, eikä missään ulkona likaisessa maassa.

Kun päästin Roccon sisälle luineen päivineen niin herra aloitti sen normaalin luun tappo rituaalin; loikka, läimäys tassulla, loikka, loikka, pako ja hyökkäys kunnes luu oli varmasti hengetön... Tähän luun tappoon saa kulutettua niin paljon energiaa ettei se rassu pysty syömään ruokaa edes niin paljon, että saisi kulutetut kalorit takaisin...

No jokainen tavallaan ja eipähän ainakaan ylipaino uhkaa... Siis ainakaan koiraa!