Nuotti rimmaa Volgan lauttureiden tahtiin... Olin nääs reenaamassa Roccon kanssa kentällä; hoo-oo-hei-hoo! Raskasta taakkaa vedetään, veikkaan, että Volgan lauttureilla oli kevyempi homma kuin meikäläisellä kentällä...

Osa reenistä meni tosi hyvin. Rocco oli mukana ja toimi hienosti. Sitten tuli se MUTTA; osuttiin johonkin loistavaan hajuvanaan ja siihen loppui järjellinen toiminta. Koiralta katosi ajatus jonnekin eturauhasen tietämille, eikä palautunut enää... Vaikka yritin niin hyvällä kuin reippaalla ravistelullakin. Ja makupaloilla ja leluilla ja lempeällä äänellä ja kantakersantin karjunnalla .

Jep, jep! Tiedän, että pitäisi saada koira"hämättyä" mukaan ohjaajan juttuihin. Näin paperilla  Käytännössä homma ei aina toimi ihan niin. Omia hermoja säästääkseni lopetin reenin.

Sitten iski flashback puolentoista vuoden takaa; koira ei tule pois kentältä! Nääs kun ei kuule käskyjä niin ei tietysti totella. Jätin koiran kentälle ja sammutin valot. Seurailin tilannetta aidan ulkopuolelta Jaanan ja Mikon kanssa. Iloisen kirmaili pimeällä kentällä Picardiili vailla huolen häivää... Huono homma oli se, että alkoi naurattamaan mokoma käytös... Päätin taas suorittaa poikkitieteellistä koetta; vartin jaksoin ihmetellä aiddan toisella puolella kunnes katkaisin tilanteen kävelemällä kentälle ja koiran luo; käskin maahan ja kytkin koiran ja toin "muodostelmassa" pois kentältä. Jos olisin antanut koiran päättää niin vieläkin kököttäisin kentän reunalla odottamassa koiran pois tuloa...

Tätä hommaa sitten taas paikkaillaan joku tovi mutta kyllä se siitä. Elämä kivireen kanssa kysyy hermoja joskus TODELLA paljon mutta ehkä kasvattaa miua  henkisesti...

Valitettavasti myös ulkomaanmatkailuni loppuvat, nääs kun en voi luottaa mitä Baskerit puuhaavat koirieni kanssa kun olen reissussa. Kävin nääs KoiraNetissä katsomassa Essun tietoja ja yllätys, yllätys: 14.9.-08 Ruokolahdella on Ester osallistunut agilitykisoihin ja vielä maxi III-luokassa (olen aina kuvitellut, että pitää ensin mennä I-luokkaan ja sitten II-luokkaan ja sitten vasta kolmoseen). Itse olen tuolloin ollut Hartsan kanssa matkalla Ranskaan, joten mie en ole kisoihin osallistunut...

Yritin Baskereilta kysellä, että kumpi on rataa juossut. Mutta kumpikaan ei tunnustanut!  Sen siitä saa kun jättää koiran hoitoon.... Tosin, kieltämättä, olisin halunnut suoritukset nähdä. Sieluni silmin pystyn tilanteen kuvittelemaan; puhdasta hauskimmat kotivideot kamaa!!!!!!!!!!!!!!

Valitettavasti todellisuudessa kyseessä KoiraNetin painovirhe paholainen ja jonkun toisen koiran tulokset ovat kirjautuneet Essun tietoihin... Toki, olisihan se hauskaa JOS oma koira olisi kolmosluokassa agilityssä...  Ilmoitin Kennelliittoon, että etsivät tuloksille  oikean omistajan...

Me kun ollaan niin rehellisiä ettei osteta tuloksia Venäjältä, eikä ryöstetä niitä täältä kotimaastakaan keneltäkään. Kunnia sille kelle kunnia kuuluu, eikö?!