Oltiin siis taas reenimässä tottista Picardiilein kanssa.

Rocco oli tänään iskussa. Teki mielellään ja innokkaasti. Hiulailin sivulletuloja. Otin askeleita vasemmalle seuraa käskyllä ja Rocco teki hyvin siirtymät ja sivulle istumiset. Kehuista innostuneena tarkkus hiukka kärsi ja Hörö ite huomasi ettei sivulletulo ollut priima. Hää pisti korvat kaakkoon ja hyppäs miuta vasten ihan kuin pyytääkseen anteeksi. Mie vaan sanoin noin ohimennen, että saat anteeksi. Nii Hörö putos suoraan oikealle paikalleen

Oikeen tavan pöljä! Mutta keerankin positiivisesti...

Poikansa Remu oli myös vireessä, muttei tottisvireessä... Sitä vatkasi korvien välistä oikeen kunnolla. Siis putkahti se Picardiili vaihde esiin. Toki välillä teki todella hienoa tottista mutta välillä taas.......

Lopuksi Remu oli kuin isänsä aikanaan Mikhail Baryshnikov. Eli ei suostunut lähtemään kentältä, eikä tietysti antanut kiinni. Kokeiltiin samaa kuin Roccolle aikanaan (tosin ei tehonnut Roccoonkaan) : valot kentältä pois ja portit kiinni ja itse ulkopuolelle. Yhtä sievästi pikku-Hörö singahteli onnellisena yksinään kentällä vailla huolen häivää.... Eikä tietysti tullut lähellekään porttia! Jestas , että nauratti!

No, tyhmä kun on niin Picardiilin saa kiinni kun vetää ns. paskalapiota pitkin kenttää. Sitä se jahtaa ja haukkuu ja kiinniottaminen onnistuu (ainakin kerran).

Mutta oli hyvät reenit! Sunnuntaina mennään isä-poika jäljelle heti aamusta. Saa sitten lopunpäivää juhlia itsenäisyyttä... Olkoon sitten Suomen sekä Picardiilien