Törmäsin iltasella frouvaan, jonaka turri oli menestynyt Haminan missikisoissa ja muutenkin on kotimaassa missikisa menestystä tullut oikeen upeasti. Hänpä sitten turriaan kehuttuaan kysyi olinko Haminan missikisoissa ja onko ne yleensä ottaen pärjänneet... Mikä pikku piru sitten istui miun olkapäälle ja sanoi hyvin yks oikosesti, että onhan tuo pärjännyt (Hörö oli mukana).. Jaa, onko sertejä ja cacibeja tullut? kysyi frouva. Vastasin ,että juu; koira on kolmen maan valio, kahdesti euroopan voittaja, muutaman kerran suomen voittaja ja kerran maailman voittaja, sertejä kait 16 ja cacibeja 13. Jostain kumman syystä syntyi pieni hiljaisuus ja frouva sanoi, ettet sitten vissiin viitti näissä pikku missikisoissa käydä. Johon vastasin että en mutta ens viikolla lähdetään Dubliniin...

Ja ihan kun sillä olis hevon kukun vertaa väliä, onko koira missikisoissa menestynyt vai ei? 98% ajasta se on se halvatun sängynvaltaaja 1.5% menee reenatessa epätoivoisesti jotain ja 0.5% on sitä kauniit ja rohkeet meininkiä kehässä.... Ja se on vielä se osio johon ei tartte edes reenata ja jos tuuri käy niin saa kasvattajalta ostettua koiran joka on rodunomainen eli pärjää missikisoissa..

Mutta onhan se kiva kun on ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi arvostavat kehien kuninkaita ja kuningattaria... Valehtelisin, että on tylsää kun oma koira pärjää mutta uskon, että ilman menestystäkin me puuhittais ihan samoja juttuja; taisteltais tyynystä ja täkistä, sompailtais tottiskentällä suuntaan jos toiseen ja käytäis sitte mätsäreissä naurattamassa yleisöä (tulis paljon halvemmaks kun nää viralliset kehän kierrot).

Nyt tää taas siirtyy tekemään töitä kun niitä vielä tässä ennen lomaa on .Siis enää huominen herätys ja hetkellinen vapaus koittaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!